— Ellen olisi käskenyt sinun pysähtyä, niin olisimmeko jatkaneet matkaa? Howland kysyi pidättäen henkeään.
— Aivan varmaan, Croisset vastasi hymyillen. — Tehän sanoitte minulle, että jos vitkastelisin, tapahtuisi jotain epämiellyttävää.
Salamana Howland tempasi esiin revolverinsa ja ojensi sen ranskalaisen sydäntä kohti.
— Jos joskus olet rukoillut siunattuja pyhimyksiäsi, Jean Croisset, niin tee se nyt. Minä aion ampua sinut.
Valonsäde
Siinä silmänräpäyksessä vaihtui ilme Croisset'n kasvoilla. Pilkallinen hymy kuoli hänen huuliltaan, ja hän muuttui harmaan kalpeaksi nähdessään Howlandin sormen olevan valmiina painamaan viritettyä hanaa. Silmänräpäys sen jälkeen kuului terävä naksaus.
— Kirottua! Tyhjä hylsy! Howland huudahti. — Unohdin ladata tuvassa ampumieni panosten jälkeen. Mutta nyt täältä tulee, Jean!
Tahallaan hän ampui toisen tyhjän patruunan.
— Hyvä Jumala! Croisset läähätti. — Herra — Metsän takaa kuului koirien haukuntaa. Howland siirsi sekunniksi katseensa ranskalaisen pelästyneiltä kasvoilta kääntyen katsomaan sinne päin, josta ääni kuului.
— He tulevat! Croisset huusi. — Minä vannon, että —