Howland latasi revolveriaan.
— Ensi kerralla en aio ampua turhaan, hän sanoi pitäen asetta koholla. — Olit hetki sitten lähempänä kuolemaa kuin koskaan olet ollut, Jean, — ja nyt puhukaamme asiat selviksi keskenämme. Matkalla luotin vielä vähän sinuun, mutta nyt en enää tee sitä. Katson nyt sinut pahimmaksi vihollisekseni, ja vaikka nyt oletkin hyvin lähellä ystäviäsi, et milloinkaan ole ollut niin tukalassa tilanteessa kuin nyt. Jos epäonnistun tehtävässäni, tapan sinut. Jos et toimi niin, että saan nähdä Meleesen ja puhua hänen kanssaan, niin tapan sinut. Kuolemasi on siinä tapauksessa yhtä varma kuin lähestyvä yö. Saadessani pienenkin aiheen epäluuloon ammun kuulan sydämeesi. Mitä sinä nyt siis aiot tehdä?
— Olen iloinen, että vielä olen hengissä. Koetan nyt tehdä parhaani, Jean vastasi. Samassa muutamia lumihiutaleita putosi maahan, ja Jean katsoi taivaalle. — Tunnin kuluttua tulee sankka lumisade. Elleivät he siihen mennessä havaitse jälkiämme, olemme turvassa.
He jatkoivat matkaa hitaasti ja varovaisesti metsän läpi, ja joka kerran kun Jean kääntyi, hän näki Howlandin revolverin piipun olevan tähdätyn itseään kohti.
Puolen tunnin kuluttua Croisset pysäytti valjakon kukkulan juurella.
— Jos luotatte minuun, niin pyydän teitä menemään edellä, hän kuiskasi. — Tuon kukkulan laella on vanha koju, joka on ollut hylättynä vuosikausia. Sieltä voitte nähdä illalla valon Meleesen ikkunasta.
Hän ei odottanut vastausta, vaan alkoi kiivetä kummun rinnettä ylös.
Pian he olivat kojun luona, eikä siellä näkynyt mitään elonmerkkejä.
Jean tutki tarkasti lumen pinnan, ja huomattuaan, ettei vaaraa ollut,
hän huoahti helpotuksesta.
— Jumalan kiitos, tähän saakka olen pelastanut nahkani, hän sanoi suu tahallaan vinossa. — Nyt, herra, päättäkää itse, onko Jean pitänyt sanansa!
He olivat menneet kukkulan toisen rinteen reunalle, ja sieltä Croisset osoitti sormellaan heidän edessään aukenevan tasangon yli. Noin puolen peninkulman päässä oli kolme, neljä hirsirakennusta, mustia ja aution näköisiä. Eräs näistä rakennuksista oli aivan sen näköinen kuin se, missä Howland oli ollut vankina, ja kun hän katseli sitä, hän näki samassa koiravaljakon ja reen tulevan talon takaa ja pysähtyvän sen eteen. Hän erotti selvästi ajajankin. Croisset sanoi äkkiä:
— Kuulkaahan! Te kai näette tuon miehen, joka nyt parhaillaan astuu portaita ylös taloon. Voin kertoa teille, että hän on sama henkilö, joka aikoi tappaa teidät Prince Albertissa, ja hän oli myös mukana sulkemassa teitä miinatunneliin. Talo on hänen asuntonsa, ja nyt hän luultavasti menee Meleesen luo. Jos olisitte taitava ampuja, voisitte lähettää häneen luodin näinkin kaukaa.