Tyttö nyökkäsi ja hymyili hänelle taas. Hänen päänsä oli hyvin lähellä Howlandin olkapäätä, ja hänen kasvonsa näyttivät tähtien valossa entistä kauniimmilta.
He eivät katsoneet taakseen. He eivät myöskään kuulleet mokkasiinien sipsuttelua vähän matkan päässä takanaan. Eikä kumpikaan huomannut puoliverisen Jean Croisset'n kiiluvia silmiä ja hänen laihoja, tummahipiäisiä kasvojaan, kun he kiireesti astelivat Saskatchewania kohti.
Salaperäinen hyökkäys
Howland oli tyytyväinen, että hän nyt sai olla hetken vaiti. Hän alkoi ajatella, miten harvinainen tällainen seikkailu oli miehelle, jolla oli vastuu mannermaan suurimman rautatieyrityksen toteuttamisesta ja jonka piti seuraavana aamuna kello kahdeksan matkustaa työpaikalleen. Hänessä liikkui sekavia tunteita, ja hän tuumi, mitä Van Hoen sanoisi, jos tietäisi tämän.
Hän katsahti seuralaiseensa, jonka upeaa tukkaa ja lumoavia kasvoja hän ei voinut tarpeeksi ihailla. Hän pelkäsi, että hän voisi näissä oloissa käyttäytyä tyhmästi. Siinä tapauksessa hän ei voisi lohduttaa itseään muulla kuin — ettei siitä illasta, joka hänen oli pakko viettää Prince Albertissa, muodostunutkaan niin ikävä kuin hän oli odottanut.
Howland pysähtyi joen rannalle, missä lautta oli puoliksi maalle vedettynä, ja hän katsahti tyttöön ihmetellen. Tämä vain hymyili ja osoitti vastakkaista rantaa.
— Minä olin siellä jo illalla, virkkoi Howland. — En nähnyt siellä ainoatakaan asumusta, kuului vain susien ulvomista. Menemmekö sinne?
Hän tunsi käsivarttaan heikosti puserrettavan, jolla tavalla tyttö tahtoi saada hänet ymmärtämään, että juuri sinne hänellä oli aikomus viedä uusi tuttavansa. Howlandia alkoi hiukan arveluttaa. Joen toisella puolen ulottui honkametsä aina rantaan saakka. Hän tiesi, että tässä oli Prince Albertin raja. Tuolla erämaassa saattoi olla joku hökkeli, mutta jos oli, ja jos tyttö tahtoi johdattaa hänet sinne, niin miksi hän oli sanonut olevansa vieras täällä? Miksi hän oli pyytänyt apua juuri häneltä, miksei hän ollut kääntynyt niiden puoleen, jotka hän tunsi?
Howland teki hiljaa itselleen nämä kysymykset ja ennen kuin he kiipesivät virran toiselle rannalle, hän sanoi:
— Sanotte olevanne vieras täällä?