Hänellä oli kova halu painaa kasvonsa tiiviimmin ikkunaan ja koputtaa niin että tytön huomio olisi suuntautunut häneen, mutta joku voima esti häntä. Hitaasti tyttö kohotti katseensa, ja kummallista, kuin vaistoten hän samassa vetäytyi syrjään. Howland näki, miten hän tarttui hiuksiinsa ja sitoi ne pian kiiltäväksi palmikoksi.
Howland silmäili kiireesti ympäri huonetta. Meleese oli aivan yksin. Insinööri huomasi oven johtavan sieltä toiseen huoneeseen, johon myös päästiin hänen takanaan olevan porrasoven kautta. Hän päätteli heti, että tämä oli Meleesen asunto, muista erillään — ja että Meleese parhaillaan oli menossa nukkumaan. Ellei ulko-ovi olisi lukossa ja hän menisi sisään, voisiko kukaan häiritä häntä? Oli jo myöhä. Leirillä nukuttiin. Hän ei ollut nähnyt muita valoja.
Tuskin tämä ajatus oli syntynyt, kun hän jo seisoi porrasoven ulkopuolella. Lukko vääntyi, hän avasi oven ja astui varovasti sisään. Ilma oli siellä kylmä ja kostea. Hän ojensi kätensä oikealle ja tunsi rosoisen seinän; sitten hän astui askeleen eteenpäin ja tunsi seinän vasemmallakin puolella. Nähtävästi hän oli kapeassa käytävässä. Edessään hän huomasi valkoisen valoviivan; se tuli Meleesen ovesta. Kooten rohkeutensa hän meni sitä kohti, koputti ja astui sisään. Meleese oli poissa. Howland veti oven perässään kiinni; hän tuskin uskoi silmiään. Huoneen toisessa päässä hän kuitenkin huomasi hiljaa heilahtelevan verhon, niin kuin joku olisi ollut sen takana.
— Meleese! hän sanoi hiljaa.
Kasvot liidunvalkoisina, vaatteet lumisina, Howland seisoi siinä ojennetuin käsin, kun verho vedettiin sivuun ja Meleese seisoi hänen edessään. Ensin tyttö ei tuntenut häntä hänen aavemaisen ulkonäkönsä takia. Mutta ennen kuin säikähdyksen huudahdus, joka juuri oli pääsemäisillään hänen huuliltaan, ehti päästä ilmoille, levisi äkkiä hänen kalpeille poskilleen hehkuva, lämmin puna. — Howland seisoi kädet ojennettuina häntä kohden, ikään kuin ilmaisten mykän rukouksen, Meleese taas puristaen käsiään rintaansa vasten ja koettaen tukahduttaa nyyhkytyksiään.
Kun Howland lähestyi häntä, ei hän löytänytkään niitä sanoja, jotka oli aikonut tytölle lausua; nuori insinööri veti vain hänet puoleensa puristaen häntä rintaansa vasten, tietoisena siitä, että tällä hetkellä ei mikään muu kuin hänen rajusti sykkivä sydämensä ja hänen kasvojensa polte voinut puhua tytölle selvempää kieltä hänen rajattomasta rakkaudestaan, joka näytti antavan eloa heitä ympäröivälle hiljaisuudellekin.
Sen keskeytti tytön äkillinen, äänekäs, puoleksi tukahtunut kirkaisu, ja pelästyksestä lumivalkoiset kasvot kääntyivät hänen puoleensa. Howland tunsi, miten tyttö koetti riistäytyä irti; Meleesen katse todisti tavatonta kauhua, ikään kuin hän äkkiä olisi kovasti säikähtänyt jotain. Tämä muutos vaikutti Howlandiin vain kiihottavasti. Hän päästi tytön syleilystään, ja taas tämä puristi tuskaisesti käsiään rintaansa vasten.
— Olen tullut tänne noutamaan sinua, Meleese, Howland sanoi rauhallisesti, ikään kuin hänen tuloaan olisi odotettu. — Jean on minun vankini. Minä pakotin hänet kyyditsemään itseni majalle tuonne kukkulalle, ja siellä hän nyt koiravaljakkoineen odottaa minua. Me menemme sinne tänä iltana — nyt. Kuiskaavalla, rukoilevalla äänellä hän lisäsi: — Hyvä Jumala, etkö sinä näe, miten minä sinua rakastan? ja hän tarttui molemmin käsin tytön kasvoihin. — Etkö ymmärrä, Meleese? Jean ja minä olemme tapelleet; hän makaa nyt majassa sidottuna käsistä ja jaloista — ja minä odotan sinua — sinua. Hän taivutti tytön kasvot puoleensa, ja tämän huulet olivat häntä nyt niin lähellä, että hän saattoi tuntea hänen hengityksensä. — Minä olen tullut taistelemaan sinusta — ellet sinä omasta tahdostasi seuraa minua, hän lisäsi kiihkeästi kuiskaten. — Minä en tiedä, miksi väkesi on tahtonut tappaa minut, miksi he edelleenkin tahtovat tappaa, mutta nyt se on samantekevää. Sinut tahdon saada. Sitä olen tahtonut siitä saakka kun ensi kerran näin vilauksen sinun kasvoistasi ikkunan läpi, siitä asti kun minun kimppuuni hyökättiin tiellä — joka tunti, joka minuutti sinä olet minun ajatuksissani — olet aina, niin kauan kuin elän. Ellet sinä tahdo seurata minua — ellet tahdo tulla mukaani tänä iltana — hän puristi tyttöä yhä lujemmin itseään vasten — siinä tapauksessa jään sinun luoksesi.
— Ei, ei, ei, Meleese läähätti ja tarttui kovaa häntä käsivarresta. — Teidän täytyy palata nyt — nyt — Hän työnsi Howlandia ovea kohti. — Teidät surmataan, jos teidät tavataan täällä, hän lisäsi valittavalla äänellä. — Nyt ollaan siinä luulossa, että olette kuollut — että putositte kalliolta koskeen ja hukuitte. Jos te ette usko minua, että en koskaan voi tulla mukaanne, niin sanokaa Jeanille —
Sanat näyttivät juuttuneen hänen kurkkuunsa.