— Sanokaa Jeanille mitä? Howland toisti hiljaa.
— Menettekö sitten? hän huudahti nyyhkyttäen. — Palaatteko siinä tapauksessa etelään, jos Jean kertoo teille kaikki — kaikki minusta — ja —
— En, Howland keskeytti hänet.
— Jos vain tietäisitte kaikki — niin palaisitte, ettekä enää koskaan koettaisi tavata minua. Silloin ymmärtäisitte —
— Minä en koskaan ymmärrä mitään sellaista. Minun mielestäni juuri sinä, Meleese, et ymmärrä! Minä en ollenkaan välitä siitä, mitä Jean voi kertoa minulle. Käsitätkö?
Howland vaikeni ja katsoi tyttöä suoraan silmiin.
— En välitä mistään muusta kuin siitä, mitä sinä sanoit minulle
Wekuskossa — ettei ole väärin, että rakastan sinua.
— Mutta jos sanon teille, jos tunnustan, että valehtelin teille — lähdettekö sitten? tyttö kysyi innokkaana.
Hänen silmissään leimahti kummallinen kiilto.
— En, Howland vastasi levollisesti. — En uskoisi sinua.