Myös ranskalaisen ruumis vavahti.
— Pyhä Neitsyt olkoon todistajanani, että uhraisin kymmenen vuotta elämästäni, jos voisin vapauttaa teidät, hän sanoi innokkaasti. — Sen tekisin tässä silmänräpäyksessä. Kun vain olisi vähänkin mahdollisuutta, niin minä sen tekisin. Mutta siellä huoneessa ylhäällä jo odotetaan. Kello kuusi —
Sanat takertuivat hänen kurkkuunsa.
— Kello kuusi — mitä silloin tapahtuu? kysyi Howland. — Ihminen, miksi sinä näytät tuollaiselta? Mitä tapahtuu kuudelta?
Jean nousi. Hänen silmänsä paloivat nyt niin kuin hänen tullessaan sisään, ja hänen äänensä oli vakaa.
— Minulla ei ole aikaa uhrata puhumiseen. Nyt tiedetään, että olen auttanut teitä ja Meleeseä. Tiedetään, että pelastin teidät Wekuskossa. Meleese voi auttaa teitä yhtä vähän kuin minä, ja tehdäkseen asemani vieläkin hankalammaksi, he ovat määränneet minut sanantuojaksi ja —
— Ja — keskeytti Howland, joka oli tullut kalmankalpeaksi.
— Ja teon toimeenpanijaksi, herra.
Jack Howland tarrasi pöydän reunaan istuen suorana ja liikkumattomana kuin sähkövirta olisi läpäissyt hänet.
— Suuri Jumala! hän läähätti.