Croisset laski pöydälle kokoontaitetun paperilapun. Vaiti ja kauhun jäätämänä Howland tarttui koneellisesti siihen. Siinä oli seuraavat, nähtävästi kiireesti kirjoitetut sanat:
"Olen rukoillut puolestanne koko yön. Ellei Jumala kuule rukouksiani, teen kuitenkin sen, mitä olen luvannut — seuraan teitä.
Meleese."
Kun Howland kohotti katseensa, Jean oli poissa. Hän kuuli kuinka salpa työnnettiin ovelle, ja sen jälkeen oli haudan hiljaista.
Meleese
Muutaman minuutin ajan Howland seisoi liikkumattomana ja ikään kuin elottomana. Hän katsoi ovelle päin, mutta ei nähnyt mitään. Hän ei kuullut pienintäkään ääntä, eikä hän myöskään liikahtanut paikaltaan. Kohtalo oli ilmoittanut hänelle tuomionsa, ja kun hän lopulta toipui iskusta, ei hänessä ollut jäljellä toivon hiventäkään, ei ajatustakaan taistelusta vapautuakseen, jota hän vielä vähän aikaa sitten oli suunnitellut aivoissaan. Kirjelappu putosi hänen kädestään lattialle, ja hän otti taskustaan kellon ja pani sen pöydälle. Se oli nyt neljänneksen yli viisi. Jäljellä oli siis vielä neljäkymmentäviisi minuuttia.
Kolme neljännestuntia, ja sitten oli mentävä — kuolemaan. Tällä kertaa ei hän enää epäillyt kohtaloaan. Miinaankin sidottuna hän oli vielä viimeisillä sekunneilla toivonut ja ponnistellut, mutta enää ei ollut toivoa eikä taisteleminen tullut enää kysymykseen. Hänet ammuttaisiin seinässä olevan pienen aukon kautta. Hän ei voisi puolustaa itseään tai todistaa viattomuuttaan. Meleese — uskoiko tämäkin hänet syylliseksi?
Ääneen valittaen hän nosti lattialta kirjelapun. Hiljaa hän toisti siinä olevat sanat: "Ellei Jumala kuule rukouksiani, teen kuitenkin sen, mitä olen luvannut — seuraan teitä". Nämä sanat vain vahvistivat hänen tuomionsa. Meleese oli siis kadottanut toivonsa. Ja kuitenkin, eikö sanoissa piillyt joku syvempi merkitys? Hän hätkähti, hänen silmänsä alkoivat loistaa.
"Seuraan teitä!"
Tällä kertaa hän lausui nuo sanat melkein nyyhkyttäen. Hänen huulensa värisivät, hän laski paperin taas pöydälle ja suuntasi pelästyneen katseensa ovea kohti. Mitä Meleese tarkoitti? Tappaisiko tyttö itsensä, jos hänen veljensä tappaisivat hänet, Howlandin? Hän ei voinut käsittää noita sanoja muutenkaan, ja kun hän tarkemmin ajatteli niiden kauheata merkitystä, hän oli vähällä huutaa Jeania. Kun hän vain voisi lähettää Meleeselle terveisiä — vakuuttaa hänelle vielä kerran suurta rakkauttaan — sanoa hänelle, että hänen rakkautensa oli kyllin suuri korvaus siitä, mitä hän, Howland oli kadottanut tai oli juuri kadottamassa, ja että se vielä tänä viimeisenä hirveänä hetkenä tuotti hänelle onnea, josta hän ei koskaan ollut uneksinutkaan!