"Tuhat tulimmaista, se ei olekaan susi!" sanoi hän huohottaen. "Se on koira, Sandy McTrigger — koira!"
XXII
SANDY McTRIGGERIN MENETELMÄ
McTrigger laskeutui polvilleen hiedalle. Riemun ilme oli kadonnut hänen kasvoiltaan. Hän kiersi vyötä koiran veltossa kaulassa, kunnes sai näkyviinsä kuluneen levyn, jossa erotti heikosti kaiverretut kirjaimet, K-A-Z-A-N. Hän tavasi kirjaimet yksitellen, ja hänen katseensa osoitti, ettei hän vielä oikein uskonut näkemäänsä ja kuulemaansa.
"Koira!" huudahti hän taas. "Koira, Sandy McTrigger, vieläpä — komea!"
Hän nousi seisomaan ja katseli uhriaan. Kazanin kuononpään kohdalla oli hiedassa verilammikko. Hetken päästä Sandy kumartui katsomaan, mihin hänen luotinsa oli osunut. Hänen tarkastuksensa tuloksena oli vieläkin suurempi mielenkiinto. Suustaladattavan raskas luoti oli osunut juuri päälakeen. Se oli vain huumannut, mutta ei ollut edes pääkalloa rikkonut, ja silloin Sandy käsitti Kazanin hartioiden ja jalkojen vavahdukset. Hän oli niitä pitänyt kuolevan viimeisinä lihaskouristuksina. Mutta Kazan ei ollut kuolemaisillaan. Hän oli vain pökertynyt ja voisi taas nousta jaloilleen jonkun minuutin päästä.
Sandy oli asiantuntija, kun oli puhe koirista, jotka olivat kuluttaneet rekivaljaita. Niiden parissa hän oli viettänyt kaksi kolmannesta elämästään. Vain kerran katsahdettuaan hän kykeni ilmaisemaan niiden iän, arvon ja osan niiden elämäkertaa. Lumessa hän osasi jäljistä erottaa mackenziekoiran malamute-koirasta ja eskimokoiran jäljet yukonilaisen vetokoiran jäljistä. Hän tarkasti Kazanin jalkoja. Ne olivat sudenjalat, ja hän nauroi ääneen. Kazan oli osaksi villiä alkuperää, iso ja voimakas, ja Sandyn mieleen johtui tuleva talvi ja ne korkeat hinnat, joita Red Gold Cityssä maksettaisiin koirista.
Hän kävi kanootistaan noutamassa vyyhdin lujaa hirvennahkahihnaa. Sitten hän istahti jalat ristissä maahan Kazanin eteen ja alkoi valmistaa kuonokoppaa. Hän teki sen nahkahihnan kaistaleista samaan tapaan palmikoimalla kuin valmisti lumikengän. Kymmenen minuutin kuluttua hän pisti kuonokopan Kazanin päähän ja kiinnitti sen lujasti hänen kaulaansa. Koiran kaulavyöhön hän sitoi kymmenjalkaisen hihnan. Sitten hän istahti loitommas odottamaan Kazanin virkoamista.
Kun Kazan ensin kohotti päätänsä, ei hän nähnyt mitään. Hänen silmissään oli punainen häive. Mutta pian se hävisi, ja hän näki miehen. Hänen ensi vaistonsa ajoi hänet yrittämään nousta pystyyn. Kolmasti hän lyyhistyi takaisin, ennenkuin pysyi jaloillaan. Sandy kyyristeli kuuden jalan päässä, pidellen hihnaa ja irvistellen. Kazanin torahampaat välkähtivät. Hän murisi, ja selkäharja kohosi uhkaavasti. Sandy kavahti jaloilleen.
"Arvaan kyllä, mitä sinulla on mielessä", sanoi hän. "Olenhan ollut sinunlaistesi kanssa tekemisissä ennen. Kirotut sudet ovat villinneet sinut häijyksi, ja nyt kaipaat koko paljon nuijaa, ennenkuin taas olet tolkussasi. Hei, katsopa tätä —"