"Kättä päälle!" sanoi toinen. "Kauanko kestää ennenkuin se on valmis?"
Sandy mietti hetkisen.
"Viikko vielä", vastasi hän. "Sitä ennen sillä ei ole täyttä painoansa. Sanotaan tästä päivästä viikko. Ensi tiistai-iltana. Sopiiko se teille, Harker?"
Harker nyökkäsi.
"Ensi tiistai-iltana", toisti hän. Sitten hän lisäsi: "Lyön vetoa puolet osuudestani, että tanskalainen tappaa teidän susikoiranne."
Sandy loi Kazaniin pitkällisen katseen.
"Sanasta miestä", sanoi hän, ja sitten Harkerin kättä pudistaessaan: "En usko, että täältä Yukoniin asti mikään koira kykenee tappamaan suden."
XXIII
PROFESSORI McGILLIN VÄLIINTULO
Red Gold City oli valmis iltahuvitukseen. Siellä oli jonkun verran pelattu, vähän tapeltu ja riittämään asti viljelty väkijuomia, jotta silloin tällöin innostuttiin, mutta ratsupoliisin läsnäolo oli kyennyt pysyttämään elämän tavattoman yksitoikkoisena, verrattuna Dawsonin seudun oloihin parin sadan mailin päässä pohjoisempana. Sandy McTriggerin ja Jan Harkerin tarjooma huvitilaisuus sai osakseen innostunutta suosiota. Uutinen siitä levisi kahdenkymmenen mailin alalle Red Gold Cityn ympäristöön, eikä ollut kaupungissa milloinkaan vallinnut suurempaa kiihtymystä kuin tämän suuren ottelun iltapäivänä ja iltana. Se johtui suureksi osaksi siitä, että Kazan ja tavattoman iso tanskalainen koira oli asetettu näytteille, kumpikin omaan vakituiseen häkkiinsä, ja kuumeinen vedonlyönti alkoi. Kolme sataa miestä, jotka kukin maksoivat viisi dollaria päästäkseen katsomaan taistelua, tarkasteli ottelijoita häkinsälöjen lomitse. Harkerin koira oli ison tanskalaisen ja verikoiran jälkeläinen, syntynyt pohjolassa ja opetettu valjaskoiraksi. Hänen puolestaan lyötiin vetoa kaksi, välistä kolmekin yhtä vastaan. Näillä ehdoilla olisi Kazanilla voinut paljonkin ansaita. Ne, jotka uskalsivat hänen puolestaan panna vetoon, olivat vanhempia erämiehiä — sellaisia, jotka olivat viettäneet elämänsä koirien parissa ja tiesivät, mitä Kazanin silmien punainen kiilto merkitsi. Eräs vanha kaivosmies Kootenaysta kuiskasi toisen korvaan: