Vabi ryhtyi keittopuuhiin, ja Rod rupesi kallion takaa pitämään silmällä rotkon kapeata suu-aukkoa. Hän jo melkein toivoi, että vungat rohkenisivat käydä hyökkäämään, sillä tästä paikasta Vabi ja hän tuottaisivat heille revolvereilla ja kolmella kiväärillä ratkaisevan tuhon jo ennen kuin he olisivat päässeet laskeutumaan rotkon pohjallekaan.
Ylhäältä ei kuulunut hiiskahdustakaan. Kuitenkin hän tiesi rosvojen olevan jossain lähellä — he odottelivat vain yön pimeyttä hyökkäyksensä suojaksi.
Hän kuuli Vabin nuotion räiskähtelevän, ja iltatuuli toi kahvin lemua hänen sieraimiinsa. Vabi, joka tiesi vungain jo olevan perillä heidän piilopaikastaan, rupesi viheltelemään iloisesti. Kohta hän tuli Rodin luokse vartiokallion taakse.
— Ne vietävät ovat niskassamme kohta kun tulee tyyni ja pimeä, hän sanoi levollisesti. Jos he nimittäin löytävät meidät. Kohta kun rupeaa hämärtämään, niin etteivät he näe ylhäältä rotkon pohjalle, on meidän etsittävä itsellemme jokin piilopaikka. Mukoki kyllä kykenee siihen mennessä kävelemään.
Silloin Rodin mieleen muistui hänen kallionseinämässä keksimänsä repeämä, ja hän kuvasi sen nopeasti toverilleen. Se tarjosi tosiaan hyvän piilopaikan yöksi, ja jos Mukoki olisi jo kylliksi voimissaan, voisivat he varhain aamulla pujahtaa solaa myöten ulos rotkosta ja ennättää hyvän matkaa etelään päin ennen kuin vungat aamulla keksisivät heidän pakonsa. Vain yksi seikka voi tehdä tyhjäksi tuon tuuman. Jollei se vakooja, joka oli väijynyt Rodia rotkossa, nyt ollut kuolleiden tai haavoittuneiden joukossa, voi solan yläpää olla vartioitu tai vungat saattaisivat itse laskeutua sitä pitkin rotkoon.
— Kannattaahan tuota ainakin koettaa, sanoi Vabi. Voi olla mahdollista, että sinun keksimäsi vakooja vain sattumalta oli joutunut solaan ja että hänen toverinsa eivät tiedä siitä mitään. Eivätkä he tänä iltana seuraa jälkiämme rotkon pohjalle, saat olla varma. Yön turvin ne pujottautuvat jonnekin kallioiden suojaan, josta sitten päivän valjetessa käyvät hyökkäämään. Silloin me olemme jo matkalla etelää kohti, ja jos he sitten löytävät jälkemme ja haastavat tappelua, niin syyttäkööt itseään.
— Milloin voimme sitten lähteä?
— Tunnin päästä.
Kotvan aikaa seisoivat molemmat vaiti ja tähystivät eteensä. Äkkiä
Rod kysäisi:
— Missä Susi on?