Vabi purskahti iloiseen nauruun.
— Palannut takaisin kansansa luo! Tänä yönä sekin on varmasti saalistamassa ja ulvomassa. Kelpo vanha Susi. Nauru kuoli hänen huuliltaan, ja hänen äänensä kävi vähän haikeaksi kun hän jatkoi: — Vungat tulivat majan takaa — yllättivät minut oivalla kepposella — ja meillä oli monta minuuttia kestävä kuuma ja ankara kahakka keskenämme. Siinä rytäkässä kellahdimme koko joukolla sinne, missä Susi makasi kytkyessään, ja juuri kun ne saivat minut köysiin, minun onnistui kädessäni olevalla puukolla katkaista sen kiinnityshihna.
— Eikö se sekaantunut tappeluun?
— Vähäksi aikaa. Sitten yksi rosvoista ampui sitä jalkaan, ja se liikkasi tiehensä viidakkoon.
— Merkillistä, etteivät he odotelleet Mukokia ja minua, mutisi Rod puolittain itselleen. Sanopas, minkä vuoksi he eivät jääneet väijymään meitä?
— Siksi etteivät he välittäneet teistä ja he luulivat varmasti joutuvansa leirilleen ennen teidän paluutanne. Juuri minut he halusivatkin. Saatuaan minut kynsiinsä oli heidän aikomuksensa päästä puheisiin teidän molempien kanssa ja lähettää teidät asemalle viemään sanaa heidän vaatimistaan lunnaista. He olisivat kiskoneet isältäni jokaisen pennin minkä tämä omistaa — ja sitten surmanneet minut. Oh, ne riiviöt ilmaisivat minulle kyllin selvästi aikeensa!
Ylhäältä jyrkänteen reunalta kuului jotakin melua, ja pojat pitivät pyssynsä valmiina ampumaan. Yhä lähempää kuului tuo ryskävä ääni, kunnes viimein pieni kivi vierähti heidän ohitseen rotkon pohjalle.
— Kas sielläpä he tulevatkin, irvisteli Vabi laskien aseensa. Tuo kivi pääsi vahingossa luistamaan, mutta parasta on että pidät silmäsi auki. Lyönpä vetoa, että koko joukko on valmis murhaamaan sen veikkosen, jolle tuo vahinko sattui!
Hän hiipi varovaisesti takaisin Mukokin luo, ja Rod kyyristyi vatsalleen kapealle polulle, joka toi harjun laelta alas rotkoon. Illan varjot alkoivat jo laskeutua puiden väliin, ja Rod päätti ampua, missä hän vain näkisi vähintäkin liikettä. Neljännestunnin kuluttua Vabi palasi hänen luokseen kaluten ahnaasti jäniksenreittä.
— Minä join jo kahvini, hän tervehti toista suu täynnä. Mene sinä nyt syömään ja juomaan ja lisäile syttyä nuotioon. Älä välitä, vaikka kuulet minun ampuvankin. Minä paukutan vain siinä tarkoituksessa, että vungat tietäisivät meidän olevan varuillamme, ja sitten me pujahdamme siitä sinun solastasi ylös harjulle.