Kokonaisen minuutin hän seisoi paikallaan kuunnellen, mutta hänen korvansa ei erottanut mitään. Hän tiesi nyt olevansa puolen mailin päässä asemalta. Tuon minuutin ajan hän vaistomaisesti katseli tarkemmin maaperässä olevia jälkiä. Kuinka pienet jalat tuolla kauniilla intiaanitytöllä olikaan!
Äkkiä Rodin korviin kantautui jostakin heikko huuto. Hänen sydämensä tuntui taukoavan sykkimästä — ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän painui polkua eteenpäin nopeasti kuin peura. Noin sadan metrin päässä äskeisestä paikasta metsä aukeni polun kohdalla joskus raivonneen kulon jäljiltä pyöreäksi lakeaksi, ja sen keskellä hän näki näyn, joka pani hänet värisemään luita ja ytimiä myöten.
Tuolla aukeamalla oli Minnetaki, pitkä musta tukka hajallaan selässä ja vaate sidottuna pään ympäri — ja hänen molemmilla puolillaan juoksi intiaani raastaen häntä nopeata vauhtia syvemmälle metsään!
Kauhusta jäykistyneenä Rod seisoi ehkä kolmen hengenvedon ajan tuijotellen tuota näkyä. Sitten hänen pelästyksensä laukesi ja jokainen lihas hänen ruumiissaan jännittyi päättävään toimintaan. Hän oli viime päivinä harjoitellut revolverilla ampumista; ase oli nytkin kotelossa hänen kupeellaan. Käyttäisikö hän nyt sitä? Mutta entä jos luoti osuisi Minnetakiin?
Jalkainsa juuressa hän huomasi tukevan karahkan; hän sieppasi sen käteensä ja lähti livistämään aukeamalle. Pehmeä maaperä teki hänen askelensa kuulumattomaksi. Hänen päästyään muutaman askelen päähän ryöstäjistä Minnetaki kompastui, ja kun toinen intiaani puolittain käännähti riuhtaistakseen hänet jälleen pystyyn, hän näki takanaan raivoisan nuorukaisen, joka nuijaansa heilutellen läheni heitä kuin paha henki.
Kuului kaksi kiljahdusta, Rodin raivokas ja intiaanin varoittava, ja sitten alkoi vimmattu kamppailu. Musertavalla voimalla iski raskas nuija toista intiaania olkaan, ja ennen kuin tämä oli kerinnyt tointua pökerryksestään, oli Rod hypännyt toisen selkään takaa päin ja kietonut kätensä tämän kurkkuun.
Odottamaton hyökkäys oli vapauttanut Minnetakin, ja hän sieppasi joutuin siteen silmiltään ja suultaan.
Silmänräpäyksessä hän tajusi tilanteen. Hänen jalkainsa juuressa rimpuili iskun saanut intiaani pyrkien jälleen pystyyn, ja parin askelen päässä reuhtoivat maassa Rod ja toinen intiaani raivoisassa syleilyssä.
Tyttö näki villin saaneen kiinni Rodin kurkusta, hän näki tämän kasvojen käyvän tummanpunaisiksi ja silmien pullistuvan ulos päästä, ja parahtaen hän tarttui maahan pudonneeseen nuijaan ja iski kaikin voimin intiaania kalloon. Kahdesti, kolmesti nuija kohosi ja putosi, ja ote heltisi Rodin kurkusta. Ase kohosi neljännen kerran, mutta ei päässyt enää putoamaan, sillä siihen tartuttiin kiinni takaapäin, ja iso tumma koura kävi urhean tytön kurkkuun niin että hänen huutonsa tukahtui.
Mutta Rod oli saanut aikaa hengähtää. Kädet vavisten kiireestä hän sai revolverin esiin kotelosta ja painoi sen kiinni vastustajansa ruumiiseen. Kumea paukaus kuului, ja kiljaisten intiaani kellahti selälleen.