Laukauksen kuultuaan ei toinen intiaani jäänyt odottamaan osaansa, vaan hellitti tytön kurkusta ja lähti painumaan suojelevaan metsään. Nähdessään Minnetakin kiemurtelevan maassa nyyhkien Rod unohti takaa-ajamisen ja kiirehti lohduttamaan tyttöä.
Vabi ja vanha intiaani löysivät heidät viisi minuuttia myöhemmin. Kuultuaan Rodin ensimmäisen hyökkäyskarjunnan he olivat heittäneet puuhansa ja lähteneet juoksemaan paikalle. Heidän kintereillään seurasi kaksi kauppa-aseman apulaista.
Vabin sisaren ryöstö, Rodin väliintulo ja toisen konnan kuolema — hänet tunnettiin Vungan mieheksi — antoivat sitten kauppakylässä kiihkeää puheenaihetta kokonaiseksi viikoksi.
Tietenkin nuorten erämiesten matkaanlähtö lykkääntyi. Ilmeistä oli, että Vungan joukkoa parveili lähistöllä, ja monena päivänä risteilivät Vabi ja Rod sekä parikymmentä intiaania ja yhtiön metsästäjää metsissä ja nevoilla. Mutta rosvot katosivat yhtä äkkiä kuin he olivat ilmestyneetkin. Vasta sitten kun Vabi oli saanut sisareltaan lupauksen, ettei tämä enää kertaakaan lähtisi yksinään metsiin ja järvelle, saattoivat Vabi ja Rod jälleen ajatella lähtöä.
Minnetaki oli ollut aivan aseman lähettyvillä, kun vungat olivat äkkiä karanneet metsästä hänen kimppuunsa ja tukahduttaneet tytön huudot kietomalla vaatteen hänen päänsä ympäri.
Tämä tapaus kiihotti aseman kymmentä perhettä ponteviin toimenpiteisiin. Neljä yhtiön palveluksessa olevaa intiaanien vainoojaa sai yksinomaiseksi urakakseen olla jalkeilla yötä päivää ja seurata rosvojen jälkiä kymmenen mailin alueella. Näillä varokeinoilla uskottiin Minnetakin ja muiden nuorten tyttöjen olevan turvassa rosvojen vastaisilta hyökkäyksiltä.
Siten Rod, Vabi ja Mukoki pääsivät vasta marraskuun neljäntenä päivänä lähtemään asemalta kohti talvisia seikkailuja, jotka odottivat heitä pohjolan suurilla saloilla.
4.
ROD PÄÄSEE ERÄELÄMÄN MAKUUN
Tähän aikaan oli ankara pakkanen. Järvet ja joet olivat jäätyneet syvältä, ja maata peitti ohut lumi. Kaksi viikkoa myöhemmin kuin alkuaan oli suunniteltu joutuivat nuoret erämiehet ja vanha intiaani pikamarssissa Nipigon-järven pohjoisille kaltaille, ja kuudentena matkapäivänä pakotti tuima lumimyrsky heidät pysähtymään Ombabika-joelle.