Sinne rakennettiin tilapäinen leiri, ja sitä pystytettäessä Mukoki keksi susien jälkiä. Tämän johdosta päätettiin viipyä täällä päivä tai pari ja tutkia tienoon metsästysmaita. Toisen päivän aamulla Vabi sai haavoitetuksi vanhaa uroshirveä, joka myöhemmin päivän kuluessa sai edellä kerrotun järkyttävän lopun. Samana aamuna pojat lähtivät pitkälle tiedustelumatkalle pohjoiseen päin toivoen tulleensa hyville riistamaille ja saavansa oivallisen sudennahkasaaliin.
Mukoki jäi yksin leiriin. Kun eränkävijäin tarkoituksena oli perehtyä seutuun mahdollisimman laajalti, eivät he olleet missään pysähtyneet kaatamaan riistaa syötäväksi. Siksi heidän ainoana ravintonaan noina kuutena matkapäivänä oli ollut suolainen läski ja kuivattu peuranliha. Mukoki, jolla oli mainio kyky vainuta ja pyytää riistaa valtavan ruokahalunsa tyydykkeeksi, päätti toisten poissa ollessa hankkia tuoretta lihaa ja lähti sen vuoksi myöhään iltapäivällä pyyntiretkelle arvellen viipyvänsä ainakin tunnin.
Hän otti mukaansa kahdet äkeät sudenraudat, joita kantoi olallaan. Kulkiessaan varovaisesti rantaa pitkin silmät ja korvat tarkkoina Mukoki tapasi yhtäkkiä jäätyneen ja puoleksi syödyn punahirven raadon. Ilmeisesti sudet olivat tappaneet eläimen joko samana päivänä tai edellisenä yönä, ja lumessa olevista jäljistä näkyi, että petoja oli ollut vain neljä. Kokeneena sudenpyytäjänä Mukoki arvasi, että ne kohta palaisivat jatkamaan ateriaansa; siksi hän asetti rautansa raadon viereen peittäen ne huolellisesti kymmenen sentin vahvuisella lumikerroksella.
Jatkaessaan pyyntiretkeään vanha intiaani pian keksi toisenkin hirven verekset jäljet. Hän arveli, ettei eläin kulkisi pitkällekään syvässä lumessa, ja lähti seuraamaan jälkiä. Puolisen mailia kuljettuaan hän äkkiä pysähtyi äännähtäen hämmästyksestä. Joku toinen metsästäjä oli hänen edellään samoilla jäljillä!
Mukoki kulki entistä varovaisemmin. Muutaman kymmenen metrin päässä näkyi ajoon yhtyneen toinen mokkasiinijalkainen mies ja myöhemmin vielä kolmas.
Uteliaana intiaani puikahti nopeasti ja äänettömästi jälkiä myöten metsään. Pihtakuusitiheikön toisella puolella häntä kohtasi jälleen uusi yllätys, sillä hän kompastui samaan naarashirven raatoon, jota hän oli väijymässä. Lyhyen tarkastelun jälkeen hän totesi, että se oli ammuttu viimeistään pari tuntia sitten. Nuo kolme metsästäjää olivat leikanneet saaliista vain sydämen, maksan ja kielen sekä takareidet. Minkähän vuoksi he eivät olleet ottaneet mukaansa edes nahkaa.
Mukokin uteliaisuus virisi uudelleen, ja hän kävi tarkasti tutkimaan mokkasiinin jälkiä. Pian hän keksi, että hänen edellään kulkevilla intiaaneilla oli ollut tulinen kiire ja että he leikattuaan hirvestä maukkaimmat osat olivat lähteneet jatkamaan matkaa juoksujalkaa!
Murahtaen taas hämmästyksestä vanha intiaani palasi raadon luo, nylki joutuin nahan, kääri siihen etukoivet ja kyljet ja lähti taakka selässään kotimatkalle. Oli jo pimeä, kun hän joutui leiriin. Vabi ja Rod eivät olleet vielä palanneet. Rakennettuaan ison nuotion ja ripustettuaan kylkipalat paistumaan vartaaseen hän jäi odottamaan poikia.
Puolta tuntia myöhemmin hän kuuli läheltä laukauksen, joka joudutti hänet nopeasti paikalle, missä Vabi piteli puolipyörtynyttä Rodia sylissään.
Leiriin saavuttiin tuota pikaa, ja vasta sitten kun Rod oli asetettu pitkäkseen huopakasalle lämmittävän nuotion ääreen, ennätti Vabi selittää toverinsa vammat vanhalle intiaanille.