Mukoki oli upottanut hampaansa mahtavaan lihaiseen luuhun, mutta laski sen nyt suustaan päästääkseen kajahtavan naurunröhkäisyn. Hänen naamansa kiilsi paksusta rasvasta.
— Olee joka mies nyt kipi! hän huusi suu täynnä lihaa. Olee paljon enempi kipi — julman kipi! Ehkä sitten oksennus auttaa!
— Hei vain! älähti Vabikin riemuissaan. Mitä sanot niin iloisista uutisista, Rod?
Hänen riemahtelunsa kajahti kauas äänettömälle salolle. Mutta äkkiä hän hillitsi itsensä ja kurkisti nuotion loimon takana olevaan pimeyteen.
— Mitäs sanot, jos ne veitikat seuraavat jälkiämme? hän kysyi.
Kaikki kävivät hiljaisiksi, ja sitten nuori intiaani kertoi häthätää päivän seikkailut Mukokille — kuinka he metsän sydämessä monen mailin päässä olivat yhtyneet intiaanimetsästäjiin ja kuinka isännät sitten kesken ateriaa olivat salakavalasti käyneet heidän kimppuunsa.
Niin äkkiarvaamaton oli hyökkäys ollut, että yksi intiaaneista oli saanut siepatuksi Rodin kiväärin, patruunavyön ja revolverin ja karannut tiehensä ennen kuin pojat tointuivat hämmästyksestään. Vabi oli joutunut kahden intiaanin alle, ja Rod tuli hänen avukseen, mutta sai joko nuijasta tai pyssynperästä nuo kaksi tuimaa iskua ruumiiseensa. Sitten Vabi oli päässyt heiluttamaan asettaan, ja lyhyen ottelun jälkeen päällekarkaajat olivat livistäneet tiheään viidakkoon ilmeisesti tyytyväisinä kun olivat saaneet toisen vastustajansa koko asevaraston saaliikseen.
— Ne olivat varmastikin Vungan väkeä, päätti Vabi kertomuksensa. Se minua vain ihmetyttää, että he eivät surmanneet meitä. Heillä oli montakin mahdollisuutta ampua meidät, mutta he eivät näyttäneet tahtovan muuta kuin ryöstää aseemme. Ehkäpä asemalla aloitetut toimenpiteet ovat taltuttaneet heidät, tai…
Hän vaikeni ja tuijotti ymmällään eteensä. Kohta alkoi Mukoki kertoa omista kokemuksistaan ja siitä salamyhkäisestä kiireestä, jolla nuo kolme intiaania olivat teurastaneet naarashirven.
— Olipa se tosiaan merkillistä, myönsi Vabi. He eivät voineet olla samoja, jotka me tapasimme, mutta arvattavasti he kuuluivat samaan joukkoon. Enkä hämmästyisi, jos olisimme sattuneet keksimään Vungan pesäpaikan. Olemme aina luulleet hänen pysyttelevän lännempänä, ja isä on häntä paraikaa vainuamassa Ukkoslahden puolella. Olemmepa joutuneet koko ampiaispesään, Muki, ja ainoa keino säilyttää nahkansa eheänä on suoriutua tiehensä koko näiltä mailta.