Kolme tuntia taivallettuaan Vabi arvioi kulkeneensa ainakin kymmenen mailia. Hän istahti huokaamaan ja nauttimaan eväitä, jotka oli lyönyt laukkuunsa aamullisesta ateriasta. Hän ihmetteli Rodin kestävyyttä. Hän ei epäillytkään, että tämä ja Mukoki olivat vielä kolmen tai neljän mailin päässä hänen edellään, jolleivät hekin olleet käyneet istumaan ja syömään päivällistä, mikä tuntui hänestä hyvin uskottavalta.
Salo hänen ympärillään oli sykähdyttävän hiljainen. Ei edes pulmusten siritystä kuulunut. Pitkän aikaa Vabi istui liikahtamatta kannon päässä, lepuutti jalkojaan ja kuunteli jännittyneenä. Tällainen päivä tuntui hänestä omituisen ja sanomattoman viehättävältä. Tuntui kuin koko maailma olisi tauonnut hengittämästä; vain luminen taivas levitti maan yli valkean alttarivaatteen.
Kesken tätä juhlallista hiljaisuutta kiiri hänen korvaansa yhtäkkiä ääni, joka sai hänet huudahtamaan kauhusta. Selvä, kauas kajahteleva pyssynlaukaus!
Sitä seurasi kohta toinen ja kolmas, kunnes hän sai lasketuksi viisi laukausta.
Mitä tuo tarkoitti? Hän kavahti pystyyn kannolta — hänen sydämensä löi rajusti ja joka hermo jännittyi. Hän olisi voinut vannoa, että se oli Mukokin pyssyn ääni — mutta hänenhän ei pitänyt tänään ampua ollenkaan riistaa! Siitä he olivat aamulla sopineet keskenään.
Oliko Rodin ja vanhan intiaanin kimppuun hyökätty? Seuraavassa tuokiossa Vabi jo tarpoi jälkiä pitkin notkeasti kuin peura.
5.
SALAPERÄISIÄ LAUKAUKSIA SALOLLA
Samotessaan jälkiä pitkin laukausten suuntaan nuori intiaani unohti kokonaan varovaisuutensa. Hänen vertaan kuohutti tietoisuus, ettei hetkeäkään ollut hukattavana — että hän ehkä joka tapauksessa saapuisi liian myöhään auttaakseen tovereitaan ahdingosta.
Hänen pelkoaan enensi laukausten jälkeen seurannut syvä hiljaisuus. Kiihkeästi hän toivoi kuulevansa muita taistelunmerkkejä — Mukokin revolverin pamahduksia, voittajain riemuhuutoja. Jos ystävät olivat joutuneet väijytykseen, niin verinen työ oli tällä hetkellä jo lopussa. Jokaisena sekuntina tuo kolkko vakaumus yhä vahvistui, ja kun hän kulkiessaan ojensi kiväärinsä piipun eteenpäin, haparoi sormillaan liipaisinta ja tähysteli pyryn sokaisemin silmin tanssivaan lumimyrskyyn, hänen huuliltaan pääsi nyyhkytyksen tapainen huokaus.