Tuo yksisanainen vastaus sisälsi uuden pelottavan varoituksen. Kuka sitten oli ampunut nuo viisi laukausta? Metsästäjät silmäilivät ymmällään toisiaan. Yhä äänettömänä vanha intiaani osoitti kädellään tumman setrihongikon keskeltä hohtavaa joenuomaa. Ilmeisesti hän arveli laukausten tulleen sieltä. Vabi pudisti päätään.
— Siellä ei ollut jälkiä, hän kuiskasi. Kukaan ei ole tullut joen poikki.
— Minä luulin kuulleeni laukaukset tuolta päin! läähätti Rod ja viittasi metsään. — Mutta Mukoki sanoi ei.
Pitkän aikaa kaikki kolme seisoivat liikahtamatta ja kuuntelivat. Puolisen mailin päästä kauempaa metsästä he kuulivat yksinäisen suden huhuilua. Vabi katsahti uteliaasti vanhan intiaanin silmiin.
— Tuo susi vainuaa ihmisjälkiä, hän kuiskasi. Mutta minun jälkiäni ne eivät ole!
— Eivät meidänkään, virkkoi Rod.
Tuo pitkä suden ulvonta oli ainoa ääni, joka häiritsi lähestyvän yön syvää hiljaisuutta. Mukoki kääntyi takaisin entisille jäljilleen ja toiset seurasivat häntä. Neljännesmailin päässä joki tuli yhä kapeammaksi ja puristui jyrkkien kallioiden väliin, jotka hiukan etempänä rannasta kohosivat vähäisten vuorten korkuisiksi.
Metsästäjäin kävi mahdottomaksi enää seurata sulana kohisevan koskisarjan uomaa, joten heidän oli pakko poiketa valtavien kalliojärkäleiden lomitse sisemmälle metsään. Vihdoin heidän polkunsa vei harjanteen huipulle, jossa ison paaden suojassa vielä kyti Rodin ja Mukokin leirinuotion jäännöksiä. Täällä he olivat odotelleet Vabia ja kuulleet nuo salaperäiset laukaukset, joita hekin olivat aluksi otaksuneet väijyvien rosvojen ampumiksi.
Havumaja odotteli heitä kallion kyljessä, ja nuotion vieressä virui iso kimpale käristettyä lihaa, joka oli pudonnut varrasta hoidelleen Mukokin kädestä hänen kuullessaan laukaukset. Tämä jylhien kallioiden joka haaralta saartama aukea, jonne vain kaita sola johti, oli ihanteellinen leiripaikka, ja koko päivän hangessa kahlanneet ja peräti uupuneet metsästäjät silmäilivät sitä tyytyväisinä välittämättä enää vihollisista, joiden tiesivät kiertelevän lähistöllä.
Vabi ja Rod olivat juuri käyneet uudestaan virittämään valkeata, kun Mukokin omituinen käytös kiinnitti heidän huomiotaan. Vanha soturi nojautui pyssyynsä hievahtamatta ja katseli paheksuvasti poikien puuhia. Polvillaan oleva Vabi silmäsi häneen kysyvästi.