— Muutammeko me siihen asumaan? tiedusteli hänen toverinsa.
— Niinpä luulisin. Se on kolme kertaa isompi kuin se hökkeli, jonka aioimme rakentaa. Minusta nuo veikkoset eivät kahden tarvitse niin isoa pirttiä. Mitä sinä arvelet, Muki?
Mukoki pudisti päätään. Ilmeisesti koko asia meni yli hänen ymmärryksensä — lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että mökin muinaiset asukkaat olivat tappaneet toisensa.
Talvivarusteet oli pian saatu kuljetetuksi kukkulalta alas ja läjätty metsämajan oven viereen.
— Nyt alkaa suursiivous, huudahti Vabi iloisesti. Muki, autatko minua luiden poisraivaamisessa? Rod voi nuuskia ympäri tupaa ja korjata mitä haluaa.
Se olikin kaupunkilaispojan mieleen. Entäpä jos hän sattumalta keksisi ongelman avaimen?
Muuan kysymys varsinkin kajahteli lakkaamatta hänen aivoissaan. Minkä vuoksi nuo miehet olivat tapelleet? Mistä he olivat tapelleet?
Noita sanoja hän toisteli äänettömästi itsekseen ruvetessaan auttamaan pirtin raivaamisessa. Hän kurkisti kumollaan olevan vanhan tuolin yli, joka oli valmistettu yhteennaulatuista kuorimattomista näreenrungoista, tutki sen alla olevaa roskakasaa, joka hajosi tomuksi hänen koskettaessaan sitä, ja päästi riemuhuudon, kun keksi pirtin perimmäisestä loukosta kaksi vanhaa pyssyä. Niiden tukit olivat lahoamistilassa, lukot ja piiput ruosteen runtelemat. Miltei hellävaroen hän otti toisen käteensä. Se oli ikivanhaa mallia ja melkein hänen pituisensa.
— Katsopas vain — vanhoja Hudson Bay-yhtiön pyssyjä — sellaisia käytettiin ennen kuin isäni vielä oli syntynytkään! huudahti Vabi.
Kiivaasti hengittäen ja sydän pamppaillen Rod jatkoi etsiskelyään. Seinällä olevasta naulasta hän keksi vanhan hatturisan jäännökset — sekin hajosi siekaleiksi hänen koskettaessaan; hän löysi hajoamistilassa olevia vaatekappaleita ja muuta roskaa, josta ei enää edes tiennyt mitä se oli ollut.