— Susi! kuiskasi Mukoki.
Lumella oli lukuisia eläimenjälkiä, jotka Rodista näyttivät koiran tekemiltä.
— Kolme susia, jatkoi intiaani riemuiten. Kulkee tästä varhain aamulla. Nyt ne lekottelee jossakin päivänpaisteessa harjun päällä.
He lähtivät seuraamaan sudenjälkiä. Vähän matkaa kuljettuaan Rod huomasi jäniksenraadon tähteen ja sen ympärillä ketunjälkiä. Siihen Mukoki pani taas yhdet raudat.
Vähän edempänä keksittiin soopelinpolku, ja sille asetettiin ansa. Karibun ja punapeuran jälkiä kulki ristiin rastiin puron poikki, mutta niistä intiaani ei paljoa piitannut. Uudet sudenjäljet osoittivat neljännen hukan yhtyneen parveen, sitten viidennen, ja seuraavan puolituntisen kuluessa keksittiin kolmen muun suden jäljet, jotka kulkivat kohtisuorasti metsästäjien seuraamien jälkien poikki ja hävisivät tiheämetsäiselle alangolle. Mukokin naama oli ilon irveessä.
— Paljon susia täällä! hän huudahti. Paljon menee tuonne päin ja tuonne päin ja tuonne päin. Hyvä paikka ensi yöksi.
Pian puro erosi harjusta ja lähti kiertämään loivana kaarena pienen rämesuon halki. Täälläkös vasta näkyi metsän villin elämän merkkejä, jotka panivat Rodin veret kuumana kohisemaan. Paikoittain oli hanki poljettu täpösen täyteen peuranjälkiä. Polut haarautuivat joka taholle ja lukemattomista näreistä oli kuorta hankautunut rikki ja oksia taittunut.
Mukokin varovaisuus kävi hänen kokemattomalle toverilleen melkein tuskastuttavaksi. Jokainen tielle sattuva oksa oli taitettava syrjään äänettömästi, ja kerran kun Rodin lumikenkä sattui kolahtamaan männyn kylkeen, kohotti intiaani hirmustuneena molemmat kätensä korkeutta kohti. Kymmenen minuuttia — viisitoista — kaksikymmentä kului tällaisessa hiipivässä kulussa nevan poikki.
Äkkiä Mukoki seisahtui ja heristi kättään varoittavasti taakseen. Sitten hän katsahti seuralaiseensa, ja hänen kasvoistaan Rod huomasi, että hän näki jonkin eläimen edessään. Tuuma tuumalta hän hiihti eteenpäin lumikengillään ja viittasi Rodiakin lähestymään hitaasti ja varovaisesti.
Pojan tultua aivan hänen taakseen hän ojensi tälle pyssynsä, ja hänen huultensa liikkeestä Rod erotti hiljaisen komentosanan: