Nyt häntä ei enää lainkaan ihmetyttänyt, miksi he olivat löytäneet vain niin vähän kultaa metsämajasta. Kuin salaman valossa hänelle selvisi koko salaisuus. Miehet olivat juuri keksineet kultasuonen, kun he riitaantuivat. Voiko muuta ratkaisua ajatellakaan? Päivän, kaksi, kolmekin he olivat riidelleet saaliinjaosta, vakuusoikeuksista. Juuri näin oli heidän riitaantumisensa selitettävissä. Ehkäpä toinen oli keksinyt kultasuonen ja vaatinut sen vuoksi itselleen suurempaa osuutta saaliista. Joka tapauksessa pukinnahkapussissa oli vain muutaman päivän työn tulos. Rod oli siitä aivan varma.
Mukoki oli irvistänyt epäilevästi ja kohauttanut hartioitaan, kun Rod oli väittänyt kultasuonen sijaitsevan vuoren rotkossa, ja sen vuoksi nuorukainen piti uudet johtopäätöksensä omana salaisuutenaan.
Kotimatkalla oli kumpikin äänetön. Rodin ajatukset askartelivat liian kiihkeästi uuden ratkaisun kimpussa ja hän painoi niin ahkerasti muistiinsa merkkipaikkoja, ettei joutanut kyselemään toveriltaan mitään; Mukoki taas ei yleensä katkaissut äänettömyyttä, jos häneltä ei kysytty mitään.
Vaikka Rod tarkasti valppaasti ympäristöä, ei hän nähnyt missään sopivaa paikkaa, josta olisi voinut laskeutua rotkoon. Hän oli hieman pettynyt, sillä hän oli päättänyt käydä ensi tilassa tutkimassa tuota rotkoa. Hän oli varma, että saisi Vabinkin taivutetuksi toverikseen. Tai kyllä hän saattoi ryhtyä yksinkin toimeen. Hän oli jokseenkin varma siitä, että rotkoon voisi laskeutua jostakin kohdasta vastakkaiselta harjulta.
Vabi oli jo leirillä heidän sinne saapuessaan. Hän oli asettanut kahdeksantoista ansaa ja ampunut kaksi pyytä. Linnut olivat jo valmiiksi kynityt illallista varten. Ateriaa valmisteltaessa Rod kuvaili toverilleen rotkoa ja kertoi jonkin verran luuloistaan, mutta Vabi tuntui kuuntelevan vain puolella korvalla.
Vabi oli omissa ajatuksissaan. Hän seisoi joutilaana kädet taskussa, kun Rod ja Mukoki touhusivat jouduttaakseen ateriaa. Vihdoin hän ravistihe äänettömyydestään ja otti taskustaan hylsyn, jota hän näytti vanhalle intiaanille.
— Katsohan tuota, hän sanoi. En tahdo herättää sinussa turhaa pelkoa — mutta tämän minä löysin tänään polulta.
Mukoki sieppasi hylsyn käteensä kerkeästi kuin se olisi ollut kultakimpale. Hylsy oli tyhjäksi ammuttu. Sen pohjasta voi vielä selvästi lukea "35 Rem.".
— Mitä, tämähän…
— Niin juuri — Rodin pyssyn hylsy!