Nämä huomiot pakottivat muuttamaan edellisenä yönä tehtyjä päätöksiä. Tästä lähtien käytäisiin kokemassa ainoastaan yhtä ansalinjaa joka päivä ja kotia puolustaisi kaksi miestä, joilla molemmilla olisi pyssyt. Rod tajusi, että hänen täytyi ainakin toistaiseksi luopua ajatuksestaan käydä tutkimassa rotkoa.
Päivät kuluivat kuitenkin rauhallisesti, ja kolmikko voi jälleen toivoa saavansa olla rauhassa korven sydämessä. Mukoki ja Vabi eivät olleet vielä koskaan käyneet niin hyvillä metsästysmailla, ja jokainen päivä lisäsi heidän turkisaarrettaan. Paitsi useita kärppiä ja yhtä soopelia, kahta punakettua ja yhtä ilvestä he saivat seuraavien kolmen viikon kuluessa vielä kaksi kaunista "ristikettua" ja kolme sutta. Aikaisin keväällä palatessaan Vabinoshiin heillä olisi pieni omaisuus saaliinaan.
Rod puolestaan kuvitteli, mitä iloa heidän hyvä onnensa tuottaisi satojen mailien päässä olevaan pikku kotiin, missä hän tiesi äitinsä odottelevan häntä ja rukoilevan hänen puolestaan joka päivä; ja silloin tällöin hänenkin ajatuksensa varastautuivat siihen hetkeen, jolloin he palaisivat kauppa-asemalle ja Minnetakin luo.
Kaikesta huolimatta hän ei kuitenkaan luopunut aikeestaan käydä tutkimassa rotkoa. Alusta pitäen olivat Mukoki ja Vabi kiinnittäneet vain vähän huomiota koko asiaan; heidän mielestään oli mahdotonta kaivaa kultaa lumen alta, vaikka sitä siellä olisikin. Sen tähden Rod jäi odottelemaan, milloin hän yksin voisi lähteä toteuttamaan tuumansa.
Eräänä kauniina päivänä syyskuun loppupuolella, kun aurinko nousi väräjävän kirkkaana, tuo tilaisuus tuli. Vabin oli määrä jäädä yksin kotivahdiksi, ja Mukoki, joka uskoi heidän jälleen olevan turvassa Vungan rosvojoukolta, lähti kokemaan ansoja. Rod puolestaan otti mukaansa eväitä, Vabin pyssyn, kaksi patruunamakasiinia, puukon, vyökirveen ja ison huovan ja lähti tarpomaan rotkolle. Vabi nauroi katsellessaan ovella hänen lähtöään.
— Paljon onnea matkalle, Rod; muista palata kultakuorma mukanasi, hän huusi hilpeästi ja huiskutti lähtijälle kättään.
— Jollen palaa illaksi kotiin, niin älkää veikkoset siitä vihoitelko minulle, huusi poika jälkeensä. Jos asiat näyttävät rotkossa käyvän hyvin, niin yövyn sinne ja aloitan etsiskelyn jälleen huomenna.
Hän asteli vireästi takimmaiselle harjulle, sillä kokemuksesta hän tiesi mahdottomaksi laskeutua rotkoon ensimmäiseltä harjulta. Sinne oli majalta vain mailin verran matkaa, ja vaikka retkeilijät eivät olleet käyneet siellä, Rod oli varma ettei hän eksyisi niin kauan kuin hän tarkoin seuraisi rotkon reunaa, joka oli pettämätön opas.
Suureksi pettymyksekseen hän havaitsi, että etelänpuoleinenkin jyrkänne oli yhtä pystysuora kuin vastakkainen, ja kaksi tuntia hän kierteli turhaan reunaa pitkin etsien paikkaa, josta voisi laskeutua alas. Seutu kävi hyvin tiheämetsäiseksi, ja ison riistan jälkiä näkyi taajassa.
Vihdoin hän tuli paikalle, jossa metsä laskeutui alas jyrkännettä pitkin, ja suureksi ilokseen hän huomasi, että irrottamalla lumikengät jalastaan ja sitomalla ne selkäänsä hän voi kavuta alas käsillään auttamalla.