Minuuttien vieriessä Rod unohti yksinäisyytensä, unohti hermojensa värinän ja ajatteli ainoastaan, voiko tuo hänen unessa saamansa johtolanka ratkaista ongelman. Vabi ja Mukoki olivat myös nähneet luurangon pitelemän esineen, mutta eivät olleet kiinnittäneet siihen huomiota enempää kuin hänkään.
Rod muisti nyt, etteivät he olleet mökistä löytäneet muita tuohia, ja tietenkin niitä olisi ollut varastossa, jos vainajat eläessään olisivat käyttäneet niitä valkean virittämiseen. Vähitellen hän kävi muistissaan läpi kaikki esineet, joita he olivat erämajasta löytäneet ja tuli yhä varmemmaksi siitä, että tuohikääryllä oli sittenkin jokin merkitys.
Hän lisäili yhä nuotiotaan ja odotteli kärsimättömästi päivän valkenemista. Neljän aikaan, ennen kuin ensimmäinen aamuhämärä vielä oli tunkeutunut rotkon kolkkoon nieluun, hän keitti itselleen aamiaista ja pakkasi selkäreppunsa lähteäkseen kotimatkalle. Pian sen jälkeen pilkisti kapea valonsäde kuilun seinälle ja hiipi verkalleen yhä alemmaksi, niin että nuori metsästäjä voi erottaa lähellä olevat esineet ja lähimmän ympäristönsä.
Se vähäinen ura, jota pitkin hän oli tullut leiripaikalleen, oli yhä varjojen peittämä. Hän kulki sitä yhtä tarkkaavaisena kuin eilen ja piti koko ajan silmällä kalliota ja puroa. Hän oli löytänyt elämää rotkosta — kenties hän kohta löytäisi vielä jotain muutakin.
Päivä valkeni nopeasti, ja sitä mukaa nuorukaisen vauhtikin lisääntyi. Hän arveli, että jollei hän enää kuluttaisi aikaa puron tarkasteluun, hän saapuisi leirille puolenpäivän aikaan, ja sitten he kaivaisivat luurangot heti päivänvaloon. Jos tuohikääry ratkaisisi kullan löytöpaikan salaisuuden, voisivat he käydä kaivaustöihin ennen kuin rotkoon ennätti sataa enemmän lunta.
Paikalla, missä hän oli ampunut hopeaketun, Rod pysähtyi. Hän pohti mielessään, kulkivatko ketut koskaan pareittain, ja katui ettei ollut tullut koskaan kysyneeksi sitä Vabilta tai Mukokilta. Hän voi huomata, mistä kohden kettu oli laskeutunut alas mustan kallioseinän kyljeltä. Uteliaisuudesta hän lähti seuraamaan jälkiä.
Pari sataa metriä kuljettuaan hän äkkiä pysähtyi yllättyneenä. Hän näki selvästi edessään lumessa lumikenkien painannaiset! Ken hyvänsä tuosta oli kulkenutkin, se oli tapahtunut vasta sen jälkeen kun hän oli ampunut ketun, sillä eläimen jäljet olivat hautautuneet noiden uusien alle.
Kuka toinen oli käynyt rotkossa?
Oliko se Vabi?
Oliko hän tai Mukoki käynyt etsimässä häntä? Tai…