Rodin erehdys oli siinä, että hän piti omat arvelunsa ja mielipiteensä salassa. Hän näet luotti sokeasti Vabiin ja Mukokiin, joiden hän tiesi tuntevan erämaan vaarat ja tavat.
12.
LUURANKOMIEHEN SALAISUUS
Vähän ennen puoltapäivää Rod saapui harjun laelle, josta hän voi nähdä leiripaikan. Hän oli tyytyväinen matkaansa ja odotti vielä parempaa kotiin saavuttuaan, ja siksipä hänen suunsa olikin makeassa hymyssä kun hän laskeutui laaksonnotkoon — olihan hän keksinyt salaperäisen rotkon aarteen.
Siitä muistutti häntä mieluisasti hartioita painava hopeakettu, ja hän kuvitteli mielessään, kuinka toverien hyväntahtoinen pilanteko äkkiä vaihtuisi ällistykseksi ja iloksi.
Mökkiä lähetessään Rod koetti saada kasvoilleen pettymystä ja mielipahaa kuvastavan ilmeen ja onnistuikin siinä melko hyvin, vaikka hänen mielensä teki purskahtaa nauruun. Vabi kohtasi hänet ovella irvistellen leveästi, ja Mukoki tervehti häntä verrattomilla hihityksillään.
— Ahaa, siinähän Rod palaa reppu täynnä kultaa! huudahti nuori intiaani ja oli olevinaan hyvin jännittynyt. Etkö näytä meille aarrettasi?
Naljailustaan huolimatta hän näytti hyvin iloiselta Rodin saapumisen johdosta.
Valkoinen poika heitti reppunsa huolimattomasti lattialle ja heittäytyi rahille uupuneen näköisenä.
— Avatkaa itse laukku, hän vastasi. Minä olen väsynyt ja nälissäni kuin koira.