— En.
Rod käänsi selkänsä ja rupesi riisumaan takkiaan, aivan kuin hänelle olisi jokapäiväinen juttu tuoda kotiin hopeakettuja selkärepussaan. Vasta kun Vabi päästi tukahtuneen älähdyksen, hän kääntyi katsomaan ja näki nuoren intiaanin seisovan suorana ja riiputtavan hopeakettua hännästä ällistyneen Mukokin edessä.
— Kelpaako se? kysyi Rod.
— Se on kerrassaan kaunotar! läähätti Vabi.
Mukoki oli ottanut eläimen käteensä ja tarkasti sitä asiantuntevasti.
— Kaunis! hän totesi. Asemalla sinä saa tästä viisisata dollaria —
Montrealissa kolmesataa enempi.
Vabi astui lattian poikki ja ojensi kätensä.
— Tartu tuohon, Rod!
Heidän puristaessaan toistensa käsiä Vabi kääntyi Mukokiin ja sanoi juhlallisesti:
— Sinä voit todistaa, Mukoki, että tämä nuori herrasmies ei enää ole vasta-alkaja. Hän on ampunut hopeaketun. Hän on yhtenä päivänä tehnyt koko talven työn. Minä kohotan teille lakkiani, herra Drew!