Mukoki oli mennyt ovelle ja käännähti nyt toisiin irvistellen riemuissaan.
— Nylkee hyvästi.
Hän näytti kuinka hän oli nurkasta kiskonut tuota kalvomaista päällyskerrosta jonkin matkaa irti. Sitten hän istahti kynnykselle pää kumartuneena, ja monta minuuttia hän työskenteli mitä varovaisimmin tarkassa urakassaan toisten seuratessa häntä henkeään pidättäen. Puolen tunnin perästä Mukoki oikaisi selkänsä, nousi pystyyn ja ojensi kallisarvoisen kalvon Rodille.
Hellävaroen kuin hänen henkensä olisi siitä riippunut Rod piteli miltei läpinäkyvää, silkkimäistä tuohikalvoa valoa vasten. Häneltä pääsi huuto, ja seuraavassa tuokiossa myös Vabilta. Ja sitten seurasi hiljaisuus, jonka kestäessä kuului vain heidän katkonaista hengitystään ja sydämensä ankaraa tykytystä.
Nuo karttalehteen aikoinaan kirjoitetut salaperäiset sanat paljastuivat niin selkeinä kuin ne olisi vasta eilen piirretty siihen. Siinä missä Rod aikaisemmin oli nähnyt vain nuo kolme kirjainta, näkyi nyt selvästi "kolmas koski", ja aivan lähellä näitä sanoja "majassa". Alempana oli äskeisen tyhjän tilan kohdalla useita rivejä. Hitaasti ja vapisevalla äänellä Rod luki ne tovereilleen.
/#
'Me, John Ball, Henri Langlois ja Peter Plante, olemme löytäneet
kultaa tämän kosken kohdalta ja sitoudumme täten jakamaan kaiken
saaliin tasan keskenämme, unohtamaan entiset kiistamme ja
työskentelemään sovussa ja rehellisesti, niin totta kuin Jumala
meitä auttakoon.
John Ball, Henri Langlois, Peter Plante.'
#/
Aivan karttaluonnoksen yläreunassa olevat painannaiset kiinnittivät Rodin huomiota. Ne olivat kaikkia toisia paljon selvemmät, mutta hän luki ne äänettömästi itsekseen hitaasti, sana sanalta. Tuohikalvo näytti väräjävän hänen silmissään, ja hänestä tuntui kuin hänen sydämensä olisi hypähtänyt ylös kurkkuun. Vabin hengitys poltti hänen niskaansa, ja Vabi luki nuo sanat ääneen:
— Majassa rotkon päässä.
Rod kiersi pöydän taakse ja istahti kallisarvoinen tuohikalvo yhä vapisevissa käsissään. Mukoki oli kuunnellut ääneti toisia, ja hänkin näytti huumautuneen heidän löydöstään. Mutta nyt hänen mielensä palasi arkitoimiin ja lähinnä peuranpaistiin, ja hän asettui jälleen lieden ääreen. Vabi seisoi kädet taskussa, ja vähän ajan perästä hän naurahti lyhyesti — onnellista naurua.