MARIE: Sen me saamme nähdä — minäpä piilotan sen niin ett'et löydä.
GASTON: Ole varma siitä, että minä hänet löydän, heitän hänet ikkunasta ulos — — ja sinut myös (puristaa Marieta käsivarresta).
MARIE: Ah! se koskee.
GASTON: Ja minä kutsun äitisi tänne, äitisi, joka koko elämänsä on ollut kunniallinen nainen.
MARIE: Oletko siitä niin varma!
GASTON: Sinä kauhistutat minut, kyllä minä hänelle kerron minkälainen olet ja hän ottakoon tyttärensä takaisin.
MARIE: Jo riittää, menet liian pitkälle.
GASTON: Marie!
MARIE: En todellakaan ymmärrä miksi minun kaiket päivät täällä yksin ollen ei sallittaisi hankkia itselleni tätä pientä nautintoa.
GASTON: Niinkö sinä puhut!