GASTON, (itsekseen): Ah mikä herttainen ääni — — — miten hän sillä osaakin hyväillä!
MARIE: No katso nyt minuun, äläkä enään muistele vanhoja asioita, minä puolestani en ollenkaan ole suuttunut, — — no!
GASTON, (itsekseen): Ah — hän koettaa minua hellyttää!
MARIE: No mene nyt — joudu!
GASTON: Minä häiritsen häntä — niin se on selvää — minä häiritsen häntä.
MARIE: Mitä sinä sanoit?
GASTON: Sanoin vaan — — että lähden — — onhan jo aika, jolloin minua odotetaan, (itsekseen) Luultavasti lähenee aika, jolloin hän odottaa rakastajaansa — mutta enpäs menekään kauvaksi, sen saat nähdä.
MARIE, (joka on asettanut sateenvarjon akkunan luo ja harjannut hatun): Tässä ensin hattusi — — odota — — järjestä vähän tukkaasi!
GASTON: Turhaan vaivaat itseäsi.
MARIE, (panee hänelle hatun päähän); Kas noin, nyt olet valmis.