Kirkkoa, peiliä ja kansia pitää kansa äänielimenä. Laulajasta, jolta loppuu ilma keuhkoista, sanotaan, että hänellä on "särkynyt peili" (a li mirau creba). Äänioppi väittää tämän kansan luulon vääräksi. Voi rikkoa peilin, nostaa kannen syrjään leikkaamalla sen saksilla, repiä etukalvon, mutta nämä silpomiset eivät saa kaskaan laulua taukoamaan, ne vain muuttavat sitä, heikentävät hiukan. Kappelit ovat kumun vahvistajia. Ne eivät synnytä ääntä, vaan tekevät sen voimakkaammaksi, ne muuttavat sen sitä mukaa kuin ikkunan luukut ovat auki tai kiinni.
Oikeaa ääntä synnyttävää elintä on vasta-alkajan vaikea löytää. Molempien kappelien ulkosivulla, vatsan ja selän yhtymäpaikassa on vahvaseinäinen ilmareikä, joka peittyy kansien alle. Sitä kutsumme ikkunaksi. Tästä reiästä vie käytävä kaikukammioon, joka on syvemmällä kuin kappeli. Juuri siinä paikassa, missä takasiivet liittyvät keskiruumiiseen on matala, musta kohopaikka, joka eroittautuu väriltään muun ruumiin hopeanvalkoisesta untuvasta. Se on kaikukammion ulkoseinä.
Jos sen halkaisee, niin paljastuu soittolaite, symbali. Se on pieni, kuiva, valkoinen kalvo, pitkänpyöreä ja ulospäin kupera, sen päästä toiseen, pitemmän halkaisijan suuntaan kulkee kimpussa kolme, neljä suonta, jotka tekevät kalvon kimmoiseksi ja ympäröiden kehyksenä vahvistavat sitä. Kun kalvo painuu ja joustavien suonien vaikutuksesta kimmoaa takaisin, niin tämä edestakainen väräjöiminen synnyttää sirisevän äänen.
Mutta mikä painaa tuota kuperaa kalvoa sisäänpäin? Kirkossa on kaksi paksua, vaaleankeltaista lihaskimppua, jotka yhtyvät V:n muotoiseksi ja joiden yhdistymiskohta on kiinni hyönteisen ruumiin keskipalkoilla. Molemmat kimput aivan kuin katkeavat V:n sorkkien päässä ja siitä lähtee lyhyt, ohut jänne, joka kiinnittyy symbaliin. Semmoinen on soittokoneen yksinkertainen rakenne. Molemmat lihakset supistuvat ja herpoutuvat, lyhenevät ja pitenevät, vetävät kalvon sisäänpäin ja antavat perää, jolloin suonet sen kimmauttavat takaisin alkuperäiseen asentoonsa. Niin joutuu kalvo väräjämään.
Äänilokerojen, kirkon, kannet ovat liikkumattomia, mutta kaskaan takaruumis, painuen ja kohoten, sulkee ja avaa kirkon. Kun takaruumis painuu, heikkenee ääni ja kun se kohoo, soi laulu täyteläisenä.
Kuumalla, tyynellä säällä keskipäivän aikana on kaskaan laulu jaksottaista. Mutta viileinä iltahetkinä laulaa kaskas miltei yhtä mittaa, vain hiukan heikentäen ja vahvistaen ääntään. Kuuden tai seitsemän aikaan aamulla kuuluu ensimäiset sävelet, ja soitantoa jatkuu koko päivä aina auringon laskuun, noin kello kahdeksaan. Jos taivas on pilvessä ja tuuli kylmä, ei kaskas laula, vaan vaieten odottaa kaunista ilmaa.
Toinen alussa mainittu laji, saarnilaulukaskas on puolta pienempi kuin tavallinen kaskas. Sillä on täällä nimenä "Cacan", jonka se on saanut äänestään. Se on heikompi ja varovampi kuin tavallinen kaskas. Laulu on äänekästä, raakaa can-can-can'ia, yhtäjaksoista, paussitonta. Se on yksitoikkoista, vihlovaa ja hyvin vastenmielistä, etenkin kun orkesteriin kuuluu muutamia satoja soittoniekkoja, kuten minun platanieni lehvistöissä on mätäkuulla. Tämä tuskastuttava konsertti ei toki ala niin aikaisin eikä kestä niin myöhään kuin tavallisen kaskaan laulaminen.
Saarnilaulukaskaan äänensynnyttämiselimet ovat pääasiassa samanlaiset kuin tavallisen laulukaskaankin. Suurin ero on siinä, että sen takaruumiin vatsapuolisko on melkein tyhjä kumuontelo, joka jatkuu vielä keskiruumiiseenkin. Hyönteisen täytyy olla intohimoinen laulun ystävä, kun on tyhjentänyt vatsansa ja rintansakin saadakseen niistä pelilaatikon. Kumuontelo on työntänyt muut elimet, ruuansulatuskanavan ja sukupuolielimet, hyvin ahtaalle. Laulu on pääasia ja muut syrjäseikkoja.
Onpa onni, ettei saarnikaskas seuraa kehitysopin kannattajien neuvoja. Jos se sukupolvesta toiseen yhä innokkaammin askel askelelta kehittäisi takaruumiinsa kumuonteloa, tulisi siitä tyhjä kuin paperitötterö, ja Provencesta katoaisi koko cacan-asutus.
Mutta miksi kaskaat laulavat, mitä varten pitävät semmoista melua? Siihen vastataan: koiraat siten kutsuvat naaraita, se on rakastuneen kaskaan kantaatti.