Mutta ylhäällä ei hämmästytä. Laulavien luku on sama, sama on laulun voima ja rytmi. Kuusi kuulijaa todistaa yksimielisesti, että mahtava pamaus ei ole vaikuttanut mitään kaskaiden lauluun. Toisen tykin laukaisemisesta on sama tulos.
Mitä on sanottava tästä orkesterista, joka ei hämmenny eikä keskeytä soittoaan edes kanunalla ammuttaessa? Sitäkö, että kaskaat ovat kuurot? En uskalla mennä niin kauaksi päätelmissäni, mutta jos joku rohkea sitä väittäisi, niin en voisi millään tavoin hänen väitettään kumota, ainakin minun täytyisi myöntää, että kaskaat ovat joka tapauksessa sangen kovakorvaisia.
Kun sinisiipinen ketosirkka kitkuttaa paksuja reisiään siipisuonia vasten polun hietikolla ihanassa päivänpaisteessa, kun vihreä lehtisammakko puiden oksilla puhaltaa kurkkunahkansa pussiksi ja kurnuttaa yhtä kovasti kuin saarnilaulukaskas, niin tahtovatko ne silloin kutsua poissaolevaa naarastoveriaan? Eivät millään muotoa. Sirkan kitkutus on tuskin kuuluvaa, mutta lehtisammakonkin äänekäs huuto kaikuu turhaan: toivottu ei tule.
Tarvitseeko hyönteinen näitä raikuvia purkauksia, näitä suulaita julistuksia tunnustaakseen rakkauttaan? Jos tutkimme asiaa, niin huomaamme pikemminkin, että useimmat lähestyvät toista sukupuolta ääneti ja hiljaa. Heinäsirkan viulu, lehtisammakon säkkipilli ja laulukaskaan symbali ei minun mielestäni ole muuta varten kuin ilmaisemaan eläinten elämäniloa, tuota yleistä riemua, jota kaikki olennot kukin tavallaan julistavat.
Jos joku minulle vakuuttaisi, että kaskas soittelee välittämättä itse vähääkään äänestään, vain elämänilosta, kuten me tyytyväisinä ollen hieromme käsiämme yhteen, niin olisi se minusta riittävä selitys. Olisihan mahdollista ja luonnollistakin, että sen soitolla olisi toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka kohdistuisi kuuroon naaraaseen, mutta se mahdollisuus on toistaiseksi todistamaton.
Skorpionin häät.
Bulbus occitanus Am.
Skorpioni on vaitelias piilossa-eläjä, ja kun sen kanssa seurusteleminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää sen myrkyllisten pistojen takia, niin ei tiedetä sen historiasta, ruumiinrakennetta lukuunottamatta, juuri mitään. Leikkaajan veitsi on selittänyt sen elimistön rakenteen, mutta kenenkään tutkijan päähän ei ole pistänyt — mikäli tiedän — tarkastaa lähemmin sen tapoja. Tapetut, alkoholissa säilytetyt ja paloitellut skorpionit tunnetaan perinpohjin, mutta elävät, vaistojensa ohjaamina toimivat eläimet ovat syrjäytetyt. Ja kuitenkaan ei mikään muu niveljalkaisista paremmin ansaitse yksityiskohtiin saakka tarkkaa elämäkertaa. Onhan skorpioni jo muinoisista ajoista liikkunut kansan mielikuvituksessa, onhan se otettu eläinradan merkkien joukkoon. Pelko on tehnyt jumalat, sanoi Lucretius. Pelon jumaloimana on skorpioni saanut kunniapaikan etelätaivaan tähdistössä ja meidän almanakkamme mukaan on aurinko lokakuussa skorpionin merkissä.
Tavallinen musta skorpioni (Scorpio europaeus L. = Euscorpius carpathicus L.) on yleinen Välimeren maissa. Se oleksii pimeissä paikoissa lähellä asuntoja, sateisina syyspäivinä se tunkeutuu huoneisiinkin, vieläpä joskus peitteen alle vuoteeseen. Mutta tämä epämieluisa vieras säikyttää enemmän kuin vahingoittaa. Vaikka se ei olekaan harvinainen kotipaikkakunnallani, niin ei se ole saanut aikaan minkäänlaisia vakavia seurauksia.
Pelättävämpi on vähemmin tunnettu Languedoc'in eli kenttäskorpioni (Bulhus occitanus Am.). Se ei hae asuntojamme, vaan pysytteleikse asumattomilla seuduilla, erittäinkin kivikkoisilla, auringonpaisteisilla rinteillä. Mustaan skorpioniin verraten on se jättiläinen, joka täyskasvuisena on kahdeksan tai yhdeksän senttimetriä pitkä. Väriltään se on oljenkeltainen.