Onni oli myötäinen. Seuraavana päivänä oli toinen naaras poikasvaipan ympäröimä, sitä seuraavana kaksi yhtaikaa. Yhteensä siis neljä poikuetta, enemmän kuin osasin toivoakaan.
Heti ensimäiset poikaset nähtyäni ajattelin, että eivätköhän lasihäkissä olevat kenttäskorpionit saisi poikasia yhtä aikaisin. Otin siitä selvän.
Käännän kaksikymmentäviisi tiiltä nurin ja mitä näenkään! Tunnen vanhan vereni virtailevan innostuksesta kuten kaksikymmenvuotiaana ollessani. Kolmen kiven alla on emo perheineen. Yhdellä on jo suurenpuoleisia poikasia, ne mahtavat olla viikon vanhoja. Toiset ovat synnyttäneet edellisenä yönä, päättäen vatsapuolella olevista kalvopalasista, joista tulee tuonnempana tarkemmin puhe.
Heinäkuu loppuu, syyskuu kuluu eläintarhani enää lisäytymättä. Molempien skorpionilajien synnyttämisaika on heinäkuun lopulla ja sitten se on ohi. Lasihäkissäni on kuitenkin yhtä paksuja naaraita kuin nekin, jotka saivat poikasia. Kaikki merkit viittaavat siihen, että nekin vielä synnyttäisivät. Mutta talvi kuluu, eikä odottamaani tapahdu. Synnytys siirtyy seuraavaan kesään. Näin kauan alemmat eläimet hyvin harvoin kantavat.
Voidakseni helpommin tehdä havaintoja eroitin heti joka emon perheineen kohtalaisen suureen häkkiin. Tarkastaessani niitä aamulla oli osa yöllä syntyneistä pojista vielä emonsa vatsan alla. Kun nostin emon oljenkorrella syrjään, näin poikaparvessa kalvokappaleita, joista jo edellä mainitsin. Tämä huomioni kumosi täydellisesti kirjoista saamani lyhyet tiedot. Kirjoissa näet sanotaan, että skorpioni on eläviä sikiöitä synnyttävä, mutta tämä tieteellinen lausetapa ei ole tosiasioiden kanssa yhtäpitävä. Poikaset eivät tule maailmaan semmoisina kuin ne ovat. Miten ne voisivatkaan ojennettuine pihteineen, harallajaloin ja häntä kippurassa kulkea emon synnytyselinten käytävien läpi? Ei mitenkään, vaan niiden täytyy syntyä niin pienenä myttynä kuin mahdollista.
Emon alla olevat kalvot ovat munia, oikeita munia, melkein semmoisia kuin kantoajan lopulla munarauhasista otetut munat. Sikiö on munassa puristunut riisijyvän kokoiseksi, häntä on kääntynyt vatsan alle, pihdit painuneet rintaa, jalat kylkiä vasten, niin että munanmuotoisessa käärössä ei ole kohonemia, jotka sen liukumista haittaisivat. Silmät kuultavat mustina pisteinä kalvojen läpi. Sikiötä ympäröi kirkas nestepisara, jonka päällä on erinomaisen hieno kelmu. Siinä poikasen silloinen maailma, siinä sen ilmakehä.
Kalvot emon vatsan alla ovat munakalvoja. Niitä oli kenttäskorpionin poikasten välissä kolme-, neljäkymmentä, mustalla lajilla hiukan vähemmän. Kun tulin yöllisiin synnytyksiin liian myöhään, näin vain jälkeiset, mutta nekin riittävät todistamaan, että skorpioni on muniva eläin, vaikka poikaset kuoriutuvat heti munimisen tapahduttua.
Miten tuo kuoriutuminen sitten tapahtunee? Minulla oli harvinainen onni olla tilaisuudessa todistajana. Näin emon leukojensa kärjillä leikkaavan munakelmun varovasti, repivän sen ja syövän sitten suuhunsa. Se nylki kalvot vastasyntyneen ympäriltä yhtä huolellisesti ja hellästi kuin lammas ja kissakin syödessään sikiönsä kalvot. Jollei uuhi huulillaan päästämiä kalvoja nielisi, niin karitsa ei voisi koskaan irtautua kapaloistaan. Siten tarvitsee skorpionin poikanenkin emon apua. Näin niiden turhaan koettavan vapautua limaisista repeytyneistä munapusseistaan.
Munasta kuoritut ja puhdistetut sikiöt ovat valkeita. Kenttäskorpionin poikaset ovat yhdeksän, mustan skorpionin vain neljän millimetrin pituisia. Niin pian kuin syntymissiivous on pidetty, nousevat nuoret kiirettä pitämättä toinen toisensa jälkeen emon selkään emon pihtejä pitkin kiiveten. Vieri-vierekkäin ne peittävät selän kokonaan. Pienillä kynsillään ne pitävät niin tiukasti kiinni, että niitä on vaikea pyyhkäistä pois hahtuvalla tekemättä niille pahaa. Tässä asemassa ei ratsu eikä sen taakka liiku, joten on otollinen hetki hiukan kokeilla.
Kun vien oljenkorren lähelle perhettä, nostaa naaras heti pihtinsä vihaisen näköisenä, ja sitä se tekee harvoin puolustaessaan yksinomaan itseänsä. Nyrkit kohoavat boksausasentoon, sakset aukenevat hyökkäykseen valmiina. Häntää se ei juuri koukista, sillä sen äkillinen liike voisi tärähdyttää selkää ja pudottaa osan kuormaa. Rohkea, pikainen ja mahtavan näköinen nyrkeillä uhkaileminen riittää.