Oli pimeä. Voi tuskin 10 metrin päästä mitään eroittaa. Vasemmalta kuului veden lorinaa, joka aiheutui varmaan sillan olemassaolosta. Muurin vierustaa seuraten pääsikin hän sillalle, joka johti joen yli.
Nyt lähti hän etelää kohti rientämään. Hänen täytyi löytää Dubourdieun teurastamo ja pelastaa tavalla tai toisella Martin, joka nyt varmaankin ammui toisten kuolemaan tuomittujen seurassa.
— Minun täytyy pelastaa se! Sallimus varmaan on tuleva avukseni. Sitten palaan luostariin eikä kellään ole aavistustakaan tästä matkastani. Jumala on kyllä anteeksi antava kun oikein rukoilen ja paastoon; voin ottaa vastenmielisimpiä töitä, ja jättäytyi hirveimpäin kidutusten alaiseksi voidakseni vapauttaa sieluni tämän yön rikoksista.
Ja veli Lazare teki ristinmerkin, kun kaukaa näki kellahtavan valon.
Hän saapui kylään.
III
Synkässä kirkontornissa, jonka hahmo kuvastautui harmaata taustaa vastaan, löi kello yksitoista. Munkin puukengät nostattivat heikon kaiun talojen välissä. Ei yhtään ihmistä näkynyt. Koko kylä näytti kuolleelta.
Lazarea huolestutti. Minne hän ohjaisi kulkunsa? Mitä tulisi hänen tehdä? Kuinka voisi hän löytää paikan, jossa Martinia nyt säilytettiin?
Hän koetti lukea osotekilpiä, vaan oli aivan liika pimeä.
Hän käveli pitkin katuja ja seisahti jokaisen kadun kulmassa, vaan yhtään ihmistä ei näkynyt. Muutamasta talosta näki hän valoa akkunasta ja hänen toiveensa heräsi. Mutta hän ei uskaltanut naputtaa akkanaan, sillä hän vavahti ajatustakin, että tulisi pakoitetuksi puhuttelemaan jotakin ihmistä. Siltä, joka ei puhu seitsemään vuoteen, kangistuu jo kielikin. Hän liikuskeli edes ja takaisin, mutta sitten johtui mieleensä, että munkki kaapunsa saattaisi varmaankin pahasti peljästyttää ihmisiä keskiyön aikana, ja hän kiiruhti pois.