Nyt päätti hän kulkea jokaista katua ja tarkastella jokaista tallia sekä huutaa Martinia lukittujen ovien takana. Martin varmasti vastaisi kuultuaan herransa äänen.
Ja niin Lazare alkoi.
— Oletko siellä, Martin, kuiskaili hän jokaisen karjaton oven takana. —
Se olen minä, sinua herrasi, joka etsin sinua.
* * * * *
Siten juoksenteli hän tunnin ajan saamatta vastausta kuiskauksiinsa. Joskus avautui akkunalaukku ja pelästynyt naama vetäytyi kohta piiloon tai haukahti joku äreä koira öiselle matkamiehelle.
Kirkontornin kello löi 12.
Silloin alkoi Lazaren mieli masentua. Oliko jo Martin kuollut?
Vihdoin joutui hän maantielle, jonka varrella talot yhä harvenivat.
— Martin! — sanoi Lazare vielä.
Siten löysi hän erään yksinäisen rakennuksen, jossa oli leveä ovi
Sisältä kuului ketjujen kilinää, josta päättäen se oli karjahuone.