— Te täällä! — sanoi hän. — Sellainen varomattomuus.
Mutta Rose-Marie oli tarttunut hänen käsipuoleensa ja veti mukanaan.
— Paetkaamme pian, pian! — sanoi hän tuskaisena.
Silloin jätti Etienne paarit ja seurasi häntä. He menivät muutamia silmänräpäyksiä puitten välissä tietämättä oikein minne kulkunsa suuntaisivat. Huomaamattaan tulivat he raivoavaa tulta lähemmäksi ja tulen kielekkeet ahdistivat heitä.
— Teidän pukunne on vahingoittunut, rva Miralez!
— Ei se merkitse mitään!
— Paetkaamme pian, pian!
He löysivät Sargosin tien. Heidän ympärillään oli taas pimeätä.
— Kuinka minä olin peloissani! — sanoi Rose-Marie hiljentäen käyntiään.
— Miksi te asetuitte tuonne?
Ja hänen hermojännityksensä laukesi, hän ratkesi itkuun.