Hän ponnisti voimiansa ja juoksi linnaa kohden.
— Rose-Marie! — huusi hän vähän päästä.
Mutta kantamansa naisen silmät pysyivät sulettuina.
Hän jatkoi juoksuansa. Kaksi kertaa täytyi hänen levähtää.
Hän saapui linnan portille. Dominica kuuli sen, ja huomasi emäntänsä tiedottomana Etiennen käsivarsilla.
— Onko hän haavoittanut? — huusi hän.
— Ei, hän on vaan pyörtynyt Auttakaa minua ja viekäämme hänet huoneeseensa.
He laskivat Rose-Marien vuoteeseensa. Hän hengitti hiljaa, vaan muuta elonmerkkiä ei voitu huomata.
— Hajusuolaa? Missä on sitä?
— Alhaalla paviljongissa, — vastasi palvelijatar — Rouvan huoneessa kaminin päällä. Hakekaa te, herra Etienne. Sillä aikaa aukaisen hänen pukuansa.