— Kerro pian kaikki!
— Hän luuli ettei kukaan häntä nähnyt. Se oli varsin lähellä porttia, ja oli niin pimeä…
— Pian, pian!
— Niin, hän suuteli rouvaa!
— Onko se totta?
— Voin vannoa sen!
Rose-Marien suuret silmät säteilivät ilosta.
— Ah, Dominica, — huokasi hän — olisi sinulta hyvin väärin sanoa sitä ellei se olisi totta.
— Mutta se on totta — varmisti palvelijatar hiukan epäröiden.
Ja hän lisäsi hiljaa: