— Jumalani! anna anteeksi tämä valheeni! Se ilahdutti häntä niin paljon!
— Anna minulle paperia, Dominica, pian, pian!
Ja hän kirjoitti vapisevalla kädellä:
»Rakas Genevièveni!
Minun täytyy yhtäkaikki linnoittaa sinulle, että Etienne on muitten miesten kaltainen, Hänellä on jo muutamia päiviä ollut eräs rakastajatar. Osanottavaisen tervehdyksen lähettää sinulle Rose-Marie.»
— Hyvä! — sanoi Dominica, joka luki tämän yli kirjoittajan olkapään. Pidän huolen siitä että varmasti lähtee huomenna ensi postissa. Kas niin! Uneksikoon rouva suloisia unia!
Kaksi päivää myöhemmin sai rva Miralez seuraavan kirjeen Montségur-en
Béarnista:
»Rakas täti!
Minä en voi uskoa sanaakaan siitä, mitä sinä kirjoitat. Se olisi aivan liika inhottavaa! Lazare ei voi pettää minua! Minun täytyy nähdä se omin silmin ja silloinkin…
Sinua on varmaankin viety harhaan. Sulhoni on kirjoittanut minulle kaksi, kolme taikka neljä kertaa viikossa. Ei voi olla mahdollista että hän rakastaisi toista naista, sillä hänen kirjeensä ovat aina olleet samanlaisia. Tahdon valmistaa sinua siihen ajatukseen, että minä aijon mennä naimisiin hänen kanssansa talven tullen. Lyhennän hänen koettelemisaikaansa puolella. Sen olen jo hänelle kirjoittanut Työskentelen kaikin voimin valmistautuakseni hänen puolisokseen.