— Mitä sinulla on siinä? — kysyi Rose-Marie.
— Eräs kirje.
— Keneltä?
— Neiti Genevièveltä herra Etiennelle. Kirjeenkantaja jätti sen minulle samalla kun kirjeen rouvallekin.
— Ja sinä et ole sitä vielä vienyt?
— Aijoin juuri sen viedä, mutta nyt en sitä teekään.
— Mutta sehän on halpamaista!
— Rouva on kovin ankara.
— Halpamaisia ja tarpeetonta! Herra Etienne voi jo huomenna kirjoittaa
Genevièvelle.
— Sen kyllä tiedän. Mutta kukas se on joka vie kirjeet postiin? Se olen minä. Voin menetellä jokaisen kirjeen kanssa, jonka kirjuri morsiamelleen lähettää, samoin kuin tämän kanssa. Ja jonkun ajan perästä lakkaavat he kirjoittelemasta toisilleen. Neiti uskoo tulleensa petetyksi ja herra uskoo joutuneensa unohduksiin. Olisipa merkillistä ellei jompikumpi antaisi toiselleen matkapassia.