— Kyllä. Minulla on tärkeä kirje. Elkää vaan hukatko sitä!
— Herra voi olla huoletta.
Kirje oli osoitetta Genevièvelle ja Dominica luki sen mielihyvin matkalla. Kuinka kauniin kirjeen hän kirjoittikaan morsiamelleen!
— Herran poika, jospa minä osaisia tuolla tavoin! — huokasi espanjalainen palvelijatar.
Ja hän pisti kirjeen taskuunsa vakavasti päättäen käyttää sitä hyödykseen kirjoittaessaan ensi kerran kullalleen, komealle pariisilaiselle lakeijalle.
Neiti Genevièvekin kirjoitti kuin enkeli, sen tuli Dominica huomaamaan kun hän pari päivää myöhemmin luki Bontucqin hallitsijattaren »Lazarelle» kirjoittaman kirjeen.
Siten kului pari päivää, mutta jo elokuun 9 päivänä uskoi Etienne taas kirjeen kamaripalvelijalle. Kirje sisälsi muutamia lempeitä nuhteita: »Oletko unohtanut minut, Geneviève? Mitä voin olettaa? Salaatko minulta jotain? Oletko lakannut minua rakastamasta? Vastaa, vastaa, sillä muuten kadotan järkeni!»
— Sepä käy oivallisesti, riemuitsi Dominica.
Loppuosa kirjeestä kosketteli vaatimuksia, joita Rose-Marie hänelle asetti; ei myöntänyt lomaakaan päästä Montséguriin. Lopuksi hän vakuutti, ettei hän tulisi jäämään perheeseen jos herra Miralez kuolisi.
Dominica pani kirjeen samaan laatikkoon kuin edellisetkin.