— Olen, koteloon, ja kotelon kirjoituspöydälle, jossa se on hyvästi näkyvissä. Olisipa merkillistä ellei kirje taikka yllätys tekisi vaikutusta.
— Niin, jos nimittäin Etienne ei tiedä Genevièven tulosta. Ei ainakaan sitten tulisi helpoksi, jos hän olisi saanut vihiä siitä.
— Neiti on kyllä varonut tietoa antamasta tulostaan. Hänhän tulee vakoilemaan.
— Joka tapauksessa menen hänen luokseen ottamaan selvää josko hänellä on aavistusta Genevièven tulosta. Anna hattuni ja päivänvarjoni. Rukoilitko oikein todella aamulla puolestani kirkossa?
— Kyllä, rouva voi olla levollinen. Pyhä Neitsyt on kanssamme.
Rose-Marie asetti hatun päähänsä, otti päivänvarjonsa ja lähti.
— Mihin menet? — kysyi hänen miehensä, joka tuli vastaan ruokasalin ovessa.
Hän ei ollut odottanut tätä kohtausta ja säpsähti.
— Menen kioskiin, — vastasi hän. — Aijon nauttia havuntuoksua tunnin tai kaksi. Hyvästi niin kauaksi!
Ja hän tarjosi raikkaan poskensa suudeltavaksi.