— Sinä teet lopun kärsivällisyydestäni! Näithän Rose-Marien tulevan ulos sen pedon huoneesta hiukset epäjärjestyksessä, näit enosi hyökkäävän syyllisten päälle!
— Kaikki on ollut petosta! Sinä ja minä, Lorenzo ja Rose-Marie itse olemme erehtyneet. Herra Hontarrède on selittänyt minulle kaikki ne hirveät tapahtumat ja osoittanut viattomuutensa täydellisesti.
— Uskot siis sen lurjuksen puhetta enempi kuin minun? Ja hänen kirjeensä Rose-Marielle? Mitä niistä sanot?
— Hän ei ole mitään rakkauskirjeitä lähettänyt Rose-Marielle.
— Kirje oli minulla ja tahdoin näyttää sinulle, vaan olin pakoitettu antamaan sen tutkintotuomarille.
Geneviève tuli kalpeaksi.
— Oliko se rakkauskirje?
— Täyttä rakkautta, intohimoista, mieletöntä rakkautta! Siinä hän tunnustaa kärsimättömästi odottavansa hetkeä, jolloin pääsisi naimisiin kälyni kanssa. Ja kokaini joudutti. — Olisi merkillistä jos tasavallan presidentti voisi häntä armahtaa!
— Jumalani! Voinko uskoa tuota kaikkea — huudahti Geneviève. Häntä väristytti. Ja viime puolustuksekseen lisäsi hän:
— Ei voi olla mahdollista että herra Hontarrède olisi aikonut mennä naimisiin Rose-Marien kanassa, hän juuri tänä aamuna täällä metsässä kosi minua.