— Hontarrède hylkäsi hänet, köyhän ja etsi toisen rikkaamman, sinut.
— Kuinka?
— Sinä pikku hanhi! Sulhasesi ei päästänyt miljoonia käsistänsä. Hän tietää, että enosi rikkaudet kuuluvat minulle ja sinulle. Mutta sellaistahan et sinä ymmärrä. Mutta kyllä tuo »sulhaseni» — ellei nyt pyöveli asettuisi vähin.
Nyt päästi Geneviève hätähuudon, kun asia esitettiin tässä valaistuksessa.
— Se on siis totta kuitenkin! Jumalani, mitä minusta tulee! — Hän painui molemmin käsin sydäntään, joka tuntui pakahtuvan.
* * * * *
Kaksi päivää tämän jälkeen luki rouva Manzanil Genevièvelle eräästä sanomalehdestä kertomuksen murhatapahtumasta, tuosta rakkausdraamasta, jossa pääosaa esitti entinen munkki, ja muutamia päiviä myöhemmin vielä laveamman kuvauksen, jossa oli kerrottu Genevièvenkin rakastaneen munkkia.
Pian saapui kirje Genevièvelle, jossa tuomari kutsui hänet saapuneen oikeuteen todistajaksi.
— Minä! — huudahti Geneviève — minä sanoisin että… Ei, mieluummin pakenen.
Ja hän päätti heti lähteä Testestä. Kamarineiti sai toimekseen heti laittaa tavarat matkakuntoon.