— Rouva Manzanil ja neiti Sartilly uskoivat niin, mutta olin saanut siitä salaisen tiedon Marinalta, Genevièven kamarineidolta. Tämä sähkösanoma todistaa sen!
Rose-Marie näytti sähkösanomia, jonka Dominica oli saanut elok. 15 p:n aamuna.
— Todistuksenne on kylläkin merkillinen — sanoi nyt syyttäjä — ja näkyy siitä mihin te olette pystyneet. Mutta syytettyyn nähden on samantekevää, oliko hän rakastajanne tai vihamiehenne. Kysymys on siitä, onko hän myrkyttänyt miehenne. Myönnättekö vai kiellättekö sen?
Rose Marie vastasi nöyrästi:
— Jos herra Hontarrède ei rakastanut minua, jos hän sittenkin viipyi meillä mieheeni kiintymyksen vuoksi ja avustaakseen hinta, on hyvin vähän luultavaa, että hän olisi myrkyttänyt mieheni. Sanoin jo että olen käyttänyt 8 päivää hankkiakseni todisteita, jotta voidaan vaatia, ja koska nyt on kysymys myrkytyksestä, niin voin ilmoittaa ken se myrkyttäjä oli: se oli mieheni itse. Miralez teki itsemurhan!
Salissa syntyi hälinä, jota kesti pitkän aikaa.
Mutta Rose-Marie jatkoi varmalla äänellä ponnistaen kaiken rohkeutensa:
— Anteeksi, jos sanon koko totuuden. Mieheni lyhensi päiviään panemalla itse myrkyn kupissa olevaan lämpimään viiniin, jonka antoi Hontarrèden itselleen ojentaa.
— Ja miksi olisi hän niin tehnyt? — kysyi presidentti.
— Kostaakseen hänelle, koska luuli hänen olevan minun rakastajani! Olen ottanut selvää asiasta ja voin esittää useampia todistuksia siihen, että mieheni tahtoi surmata herra Etiennen; hän tuli estetyksi siitä elokuun 15 pnä. Muutamia päiviä myöhemmin kun ei uskaltanut häntä ampua noin vaan tavatessaan, vaati hän Etienneä kaksintaisteluun 20 askeleen välimatkalla. Eikä se ollut leikinasia, sillä Lorenzo oli oivallinen ja harjaantunut ampuja, kun taas herra Hontarrède ei ole koskaan laukaissut pistoolia. Mutta mieheni voimat kun vähenivät, nautti hän myrkyn siten, että hänen vaimonsa rakastaja näyttäisi hänet myrkyttäneen.