— Rouva Miralez, ette ole täällä asianajajana, vaan todistajana.
Pysykää tosiasioissa!
— Pyydän anteeksi. — Mutta voinhan todistaa sanani. Sargosin apteekista, josta myytiin kokaini, sain arvokkaita tietoja. Kuje, jolla myrkky tilattiin, oli kirjoituskoneella kirjoitettu ja allekirjoituksena: » Etienne Hontarrède, Sarjos». Se ei ollut Sargos, vaan Sarjos. Apteekkaria oli kummastuttanut virhe. Koska kirje lienee oikeuden asiakirjoissa, lienee oikeuskin sen huomannut.
— Se on oikein, mutta mitä merkitystä sillä olisi? — sanoi presidentti.
— Se todistaa, että kirjoituskoneella kirjoitettu kirje on espanjalaisen kirjoittama, sillä j on espanjan kielen kova g-äänne. — Voin vielä esittää tässä Lorenzon vanhemmilleni kirjoittaman kirjeen, hänen omalla käsialallaan, jossa myös on Sarjos.
— Yleisellä syyttäjällä ei ollut tähän mitään muistutettavaa, ja yleisön joukosta kuului hyväksymishuudahduksia. — Ja Rose-Marie jatkoi:
Vahvistaakseni todistustani olen tuonut mukanani kamarineitini, joka on ollut itse osallisena kirjeiden pidättämisessä ja muissa kertomissani tapahtumissa. Myöskin olen onnistunut saamaan mukaani tänne tohtori Corstalat'in Sargosista. Hän on minulle ollut tuntematoin, mutta hän on kuitenkin kertonut mieheni tunnustaneen hänelle itse surmanneensa itsensä. Molemmat seuralaiseni odottavat eteishuoneessa, jos oikeus haluaa kuulustella heitä.
— Voitte poistua, rouva Miralez — sanoi puheenjohtaja.
Rose-Marien silmät sädehtivät taas, vaikkakin kohta täyttyivät kyynelistä katsahtaessaan Etienneä.
— Ja nyt pyydän herra Hontarrèdeä antamaan minulle anteeksi kaiken sen pahan, jota olen tuottanut…
— Nyyhkytykset keskeyttivät lauseen. Myöskin Etiennen silmissä oli hän nähnyt kyyneleet — kiitollisuudesta ja onnesta.