— Onko herra Peyroux jo mennyt ulos, kysyi ääni.
— Ei, neiti.
— Pyydä häntä heti tulemaan tänne.
Ja ääni lisäsi selitykseksi:
— Herra Peyroux on minun valtuutettuni. Hän voi tulla kanssanne
Dubourdieun luokse.
Eräs pienoinen herra näyttäytyi.
— Herra Peyroux, olkaa hyvä ja seuratkaa tätä herraa ja ostakaa minun laskuuni se härkä, jonka hän teille näyttää!
Kun Lazare kuuli nämät sanat, tahtoi hän puhua, vaan ei saanut yhtään sanaa kuuluville. Hänen silmänsä täyttyivät kyyneleistä.
— Menkää nyt, rakas veli, sanoi ääni, sekin vähän liikutettuna.
Voitte kiittää minua toisella kertaa.
Ja valkoinen, kevyt, henkimäinen olento katosi kuten kevätpilvi.