Auringonsäteet hyväilivät hänen vaaleita kutriaan, jotka saivat kultahohteen, samalla kun varjo lankesi hänen vaalean keltaisille pikku kengilleen, jotka puoleksi peittyivät ruohoon.
— Kertokaa minulle jotain, herra Lazare! — sanoi neiti Sartilly. — Kertokaa siltä paikkakunnalta, jossa olette syntyneet, jossa olivat vanhempanne, miksi teistä tuli munkki ja kaikki mitä itse lisäksi tahdotte.
Ja Etienne Hontarrède kertoi lapsuudestaan, kotiseudustaan Chalossesta, jossa Adour ja Luy tekevät niin monia mutkia ja lahdelmia. Hän kertoi vanhemmistaan ja heidän surullisesta kuolemastaan, linnastaan ja myllystään, joka niin hirveällä tavalla tuhoutui, Martinin pelastuksesta ja päätöksestään sovittaa vanhempainsa laiminlyömisiä luostariin menemällä, salaamatta mitään ihastuttavalta kuulijaltaan, lopettaen siihen tuttavuuteen, jonka hiljaisesti uskoi onnensa ylimmäksi saavutukseksi, jonka tapaaminen oli aikaisempain vaiheiden vuoksi myöhästynyt tänne saakka — Genevièven, jonka hän katsoi parhaimmaksi ystäväkseen vaikka vielä tuskin häntä tunsikaan.
Neiti Sartilly kuunteli häntä tarkkaavana, ja joskus loistivat hänen silmänsä osaaottavaisuudesta ja huulensa hymyilivät. Sitten puhui hän vuorostaan vanhemmistaan, lapsuudestaan ja Bretagnesta, jossa hänen ensi päivänsä olivat kuluneet. Hän oli tullut hellemmlksi, ja Lazare oli hänelle melkein kiitollinen ettei hän nyt ollut niin iloinen kuin tavallisesti.
Aika kului. Tammien varjot eivät langenneet enää kuin Genevièven kengille, vaan paljon pitemmälle. Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten otti tyttönen sanajalan, jonka pisti Martinin päitsiin. Lazare ei näyttänyt sitä huomaavan.
— Herra Jumala, tuolla tulee täti! — huudahti Geneviève äkisti ja hypähti ylös.
Ja hän kiiti nopeasti paikaltaan notkelmaan.
Muutamia silmänräpäyksiä myöhemmin näyttäytyi hän kreivitär Manzanilin sivulla. Heidän näet täytyi kulkea erään aukean alueen yli. Mutta tällä kertaa ei Geneviève katsonut Lazareen päin. Hän oli kokonaan kiintynyt selittämään tädille, että hänen kellonsa varmaan täytyi olla 25 minuuttia jälessä kun hän myöhästyi eikä ollut lähtenyt ajoissa.
Lazare oli ihastuksissaan tästä selityksestä.
Kun yö tuli, ei hän saanut unen siruakaan silmäänsä.