Samassa meni entinen munkki latojen ohi, ja kreivitär Manzanil huusi hänelle:
— Tulkaa tänne, ystäväni! Minulla on hyvä uutinen ilmoitettavana teille.
Lazare lähestyi.
— Minä olen hankkinut teille toimen Bayonnessa, hyvän toimen suklaatehtailija Nogaron luona. Te tulette pitämiin kirjoja ja hoitamaan kirjevaihtoa, ja kun te taidatte useampia kieliä, tulette saamaan hyvin palkan. Eikö se ole ihanaa? Minä olen onnistanut taivuttamaan Nogaron, joka oli miesvainajani ystävä. Teitä ei kohdella siellä palvelijana, vaan sukulaisena. Ettekä tule siellä ikävystymään, sen lupaan. Biarritzin kaikki kauniit tytöt käyskentelevät ohi konttorin. Ettekös ole onnellinen, te? Eikä ole aikaa hukattava. Herra Nogaro odottaa teitä huomisiltana. Minä seuraan teitä. Se on päätetty.
Geneviève ei sanonut mitään. Lazaren pää vaipui alas.
— Kiitin teitä, rouva kreivinna! — mutisi hän hetken vaitiolon jälkeen.
— Niin, sen te kyllä voitte tehdä! — huudahti espanjatar. — Sellaista paikkaa ei saada joka päivä. Nogaro on suurin suklaatehtailija näillä seuduin. Näettekös, minä pidän teistä siksi, etten salli teidän jäävän maanviljelykseen koko ijäksenne — sellaisilla tiedoilla ja sivistyksellä. On kyllä kaunista kyntää peltoja ja syödä kovaa leipää, mutta voi tehdä parempaakin, kun on saanut sellaisen kasvatuksen kuin te. Jos te Nogaron luona olette säästäväinen, voitte muutamissa vuosissa koota pienen pääoman. Toisekseen on varmaan sillä miellyttävällä myymäläneidllä vähän rahoja, ja kun hänellä varmaankin on aistia, ei hän voi vastustaa teidän tummia silmiänne. Niin, niin, ei tiedä mitä voi tapahtua. Ehkä te lopetatte karamellitehtailijana sievässä myymälässä, joukko suklaata natustelevia lapsia ympärillänne ja muutamia rautatieosakkeita salkussanne! — Enkö tee oikein kiihottaessani häntä hieman ylöspäin, Geneviève?
— Tietysti, — vastasi nuori neiti ilman erityisempää epäilyä.
Ja hän meni nopeasti huoneeseensa, jossa hän viritti laulun toisensa jälkeen äänellä, joka oli jotenkin kirkas.
* * * * *