Seuraavana päivänä oli taivas heleän kirkas… Lokakuu teki loppua, mutta platanit eivät vielä olleet lehtiään pudottaneet. Ainoastaan akasiat ja poppelit varistelivat kellastuneita lehtiään puistoon.
Oli päätetty, että Lazare ja kreivinna lähtevät klo 2 Bontucqista noustakseen Puyovissa junaan mennäkseen Bayonneen. Ennen matkalle lähtöään tuli Lazaren kuitenkin saada koko puvustonsa uusituksi kelvatakseen suureen konttoriin virkailijaksi.
Klo 8 ajoissa meni Geneviève puistoon tehdäkseen kävelynsä, mutta kun oli jotenkin vahva kaste, otti hän kirjan ja painautui erään kuusen alle, jonka latva oli leikattu päivänvarjon muotoon ja kohotti kruunuaan paljon yli muitten naapuripuitten.
Kreivinna Manzanil oli lähtenyt messuun. Lazare oli ottanut sakset ja alkanut saksita erästä tuomea. Mutta Geneviève ei näyttänyt kuulevan Lazaren saksimista. Hän keskeytti lukunsa ainoastaan silloin tällöin laulaakseen jonkun laulun.
Lazare ei ollut ennen tuntenut itseään niin murheelliseksi.
Hän oli edellisenä iltana laittanut vaatteensa erääseen matkasäkkiin, jonka kreivinna oli hänelle lainannut. Sinne oli hän myös sovittanut rippikoulusta saamansa rukousnauhan, sen leipäpalan, joka hänelle oli luostarista taskuun pistetty ja sanajalan, minkä neiti Sartilly oli muutamia päiviä sitten sovittanut Martinin päitsiin.
Minkä vuoksi hän kuljetti tätä sanajalka-lehteä, kun sen antaja samana päivänä, jolloin hänen oli lähdettävä Bontucqista, lauloi muutamien askelien päässä hänestä huolimatta vähääkään enemmän erosta kuin minkä muun palvelijan lähtiessä tahansa ja joitten nimet unohdettiin kohta heidän poistuttuaan.
Kello löi 9 Montségurin kirkontornissa, ja pohjoisestapäin kuului laaksosta tohinaa. Se oli Bayonne-juna. Mutta Geneviève lauloi yhä.
Lazare kuuli laulun sanat ja tunsi sävelen. Se oli liikuttava ja sanat kuuluivat:
Cueillez, cueillez des roses,
Mon gentil cavalier!