Ja kun hän pihamaalle tultuaan näki neiti Sartiliyn nousevaa hevosen selkään, ei hän voinut enää pidättää kyyneleitään uudestaan vuotamasta.
— Sangre de Dios! — huudahti kreivinna. — Onpahan tuokin mies!
Ja hän meni suoraan Lazaren eteen.
— Tahdotteko tulla kanssani vai ettekö? — kysyi hän.
— Rouva kreivinna, te tiedätte, etten vainut olla luostarissa ilman Martinia, — vastasi hän, — minä luulen etten voi elää ilman sitä suklaatehtailijan luona. Antakaa anteeksi, mutta minun on mahdotonta lähteä Bayonneen! Tehkää minun ja härkäni kanssa mitä mielitte!
Vanhan naisen silmät salamoivat
— Teidän härkänne ja syöttiläänne pitää tulla teurastetuksi niin pian kuin se on tullut kylliksi lihavaksi! huusi hän vimmastuneena. — Ja mitä teihin itseenne tulee, tulette te ensi tilassa lähetettäväksi kivilouhoksiin Bidachessa. Siksi saatte saksita tuomia ja heti…!
Kreivinna terästi sanojaan vielä muutamilla espanjalaisilla kirosanoilla sekä huusi sisarentyttärelleen, joka oli noussut virkun ratsunsa selkään:
— Geneviève, lähde postikonttoriin Montséguriin ja sähköitä herra
Nogarolle ettei hänen tarvitse meitä odottaa.
— Kyllä täti — vastasi nuori neiti kaukaa.