Hän ei aavistanut että tässä vierashuoneessa kuiskaten puhuttiin hänestä ja että kohtalonsa siellä ratkaistiin.
* * * * *
Rose-Marie Miralez, Genevièven nuori täti, joka oli saapunut Bontucqiin miehensä kanssa, oli säteilevän kaunis 25-vuotias. Itämaalaiset, jotka voivat paljon ilmaista yhdellä sanalla, olisivat hänestä sanoneet, että Allah ei varmaankaan ollut tyytymätöin sinä päivänä kun hänet loi.
Pitkä, hoikka, suuret tummat silmät ja jumalainen kaula — hän herätti huomiota kaikkialla. Hän oli Pariisissa enimmän ylistetty kaunotar, vaikka siellä kaunis ruumiin muoto ja ihastuttavat kasvot eivät olekaan harvinaisia. Hän oli syntynyt Monceaussa, mutta se nimi, jota hän kantoi, hivuksiensa väri ja tulinen silmäinsä katse osoittivat hänet espanjalaiseksi. Parisittaret kutsuivat häntä »Granadan ruusuksi» ja tämä nimitys oli liika kaunis ellei siihen sisältynyt mitään ilkeyttä. Se merkitsi, että rouva Miralez oli epäilynalaisesta perheestä kotoisin, ja että hänen miehensä oli häneen tutustunut joillakin markkinoilla, jossa hänen kauneutensa oli herättänyt paljon ihastelua.
Tämä oletus eli kuitenkin täydelleen väärä, mutta olisi osunut oikeaan jos se olisi tarkoittanut Rose-Marien äitiä. Rouva Miralez oli erään kuuluisin kaunottaren tytär. Tällä »Granadan ruusun» nimellä oli hän näytellyt itseään suurissa kaupungeissa toisella puolen Pyreneitä. Ja kun tytär oli perinyt äitinsä kukoistuksen, arvelivat parisittaret voivansa antaa hänellekin saman nimen. Itse asiassa eli vielä todellinenkin »Granadan ruusu». Hän oli mennyt naimisiin huomiota ansaitsevan laivavarustajan Maurice Ramszeilhesin kanssa Bordeauxista, ja oli nyt rikas omaten selviä jätteitä aikaisemmasta kauneudestaan.
Rose-Marie, hänen tyttärensä, oli 18 vuoden ijässä mennyt naimisiin Lorenzo Miralezin kanssa, joka silloin oli 32-vuotias. Heillä ei ollut yhtään lasta.
* * * * *
Edelläsanottuna lokakuun iltana meni Genevièven holhoja, väsyneenä matkasta, hyvissä ajoin pieneen kirjaston viereiseen huoneeseen ja paneutui nukkumaan. Vaimonsa, joka asui vierashuoneessa, kutsui palvelijattarensa, joka aina häntä seurasi, ja antoi hänen riisua pukuansa.
Tämä palvelijatar oli Marianan, Bontucqin kamarineidon sisar, nimeltä
Dominica Etcheto. Hän oli reipas ja hyvin kiintynyt emäntäänsä.
Kun Rose-Marien yötoiletti oli valmis, lähetti hän palvelijattarensa pois ja meni vuoteeseensa. Mutta hän näki huoneensa ovea hiljaa avautuvan ja Genevièven astuvan sisälle. Tämä suuteli nuorta kaunista tätiänsä otsalle ja istautui hänen viereensä.