Hän oli tuskin ehtinyt sulkea ovea kun näki luostarin priorin seisovan edessään valkoisessa mekossaan.
Munkki säpsähti. Priori lähestyi.
— Poikani, sanoi hän — sillä prioreilla on oikeus puhua munkeille — sinä rikot luostarin sääntöjä puhuessasi tallissa eläimille. Sinun pitäisi tietää että joskin on sallittu puhua muutamia sanoja niille, on se vaan sitä varten, että voidaan ohjata niitä työssä. Olen jo muistuttanut sinua tästä, vaan sinä et näy huolivan siitä. Minä tulen pakoitetuksi eroittamaan sinut tuosta härästä. Mene ja etsi veli Marc. Ilmoita hänelle, että hän ottaa köyden ja tulee heti alas talliin.
Lazare kalpeni. Veli Marc oli yksi niistä viidestä trappistimunkista, jotka toimivat luostarin hallituksessa ja tässä ominaisuudessaan kävi hän usein läheisessä kylässä myymässä luostarin tuotteita ja ostamassa mitä tarvittiin.
»Martinin» ystävä ohjasi kulkunsa tämän munkin koppiin ja esitti priorin käskyn.
Veli Marc otti silmänräpäyksessä köydenpä meni talliin.
— Mene ja myy tämä sonni herra Dubourdieu’lle Montségurin teurastajalle, — sanoi priori hänelle osittaen Martinia. — Se on aivan liika vanha työhön ja hyvin syötetty kelvatakseen teurastajalle. Vie se heti kylään ja sano herra Dubourdieu’ile, että me huomenna sovimme hänen kanssaan hinnasta.
Ja priori lisäsi, kääntyen Lazaren puoleen:
— Poikani, kello on soinut; lähtekäämme kappeliin rukoilemaan veljien kanssa.
Ja hän lähti astelemaan luostaria kohti, jonne syvän hiljaisuuden vallitessa hiipi pyhät isät valkeissa kauhtanoissaan, veljet ruskeissa kaapuissaan ja novisit siviilipukineissaan.